tag:blogger.com,1999:blog-81594732413656041682024-03-21T03:46:55.232+02:00Anneli Vehkoo"Eletty elämä on ihmisen ainoa voitto."
(Arno, romaanissa Kaikki ne hetket kun olet yksin).
Tämän blogin romaanit kertovat vakavasti mutta ilmavasti parisuhteitten haasteista ja aikuisten ihmisten läheisyyden kaipuusta tämän päivän muuttuvassa maailmassa. Parisuhteet monipuolistuvat, yhteiskunta sinkkuuntuu ja epävarmuus kasvaa, miten sopeutua muutoksiin ja elää merkityksellistä elämää?
RMehttp://www.blogger.com/profile/07937260768032994772noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-88905068145036590902021-11-04T14:31:00.036+02:002023-07-20T18:48:25.184+03:00SE KESÄ PARIISISSA<p> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1STlqM4VY6KCv5GGCk70uSxPa_YyMdaNhkStKulJ43d1oBE9dTJOTwoMYPSWsRJioMZx6mViAQx3awCHX0yMO8wNhXR5qr0C5cZiAzN3993998OmBR0ptITvTP528eQr-s5pMPQgv3YnV/s2048/KANSI+KES%25C3%2584+PPG.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1286" height="420" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1STlqM4VY6KCv5GGCk70uSxPa_YyMdaNhkStKulJ43d1oBE9dTJOTwoMYPSWsRJioMZx6mViAQx3awCHX0yMO8wNhXR5qr0C5cZiAzN3993998OmBR0ptITvTP528eQr-s5pMPQgv3YnV/w275-h420/KANSI+KES%25C3%2584+PPG.jpg" width="275" /></a></p><p style="text-align: left;">Romaani avioerosta, muutoksesta, ranskalaisuudesta ja Pariisista, ei kliseenä vaan sellaisena kuin se on, hyvine ja huonoine puolineen:</p><p style="text-align: left;">Keväällä 2020 Sinin pehmustettu elämä suistuu raiteiltaan. Aviomies haluaa erota, aikuistunut tytär muuttaa pois kotoa ja samanaikaisesti viruspandemia sulkee yhteiskunnan. Sini pakenee painostavaa todellisuutta opiskeluaikojensa Pariisiin. Uusi ranskalainen ystävätär, tämän tuttavapiiristä löytynyt intensiivinen romanssi sekä kesäinen Pariisi valavat uskoa tulevaisuuteen, mutta aviomuistot eivät jätä rauhaan. Muutaman kuukauden pakomatkan jälkeen edessä on paluu Helsinkiin ja uuteen epävarmuuden aikaan. Miten sopeutua muutokseen ja palata planeetalle nimeltä elämä? </p><p>"Haikeankaunis romaani elämän taitekohdasta, jossa vanha on jo mennyttä mutta uudesta suunnasta ei ole vielä tietoa." (Karisto)</p><p>Kovakantinen kirja, e-kirja, äänikirja. Kansi: Emmi Kyytsönen. Äänikirjan lukee Mervi Takatalo.</p><p>-----</p><p>"Vehkoo kirjoittaa älykkäästi ja ajankohtaisesti. Teksti ei pyöri yksinomaan parisuhteissa, vaan kiinnittyy ympäröivään maailmaan." (Kirja vieköön-blogi)</p><p>"Romaani sanoittaa hyvin eronneen tunteita." (Kotiliesi)</p><p>"Kaupunki (Pariisi) kahviloineen, bulevardeineen ja Seinen siltoineen elää tekstissä hivelevän nostalgisesti." (ET-lehti)</p><p>"Vehkoo ei hötkyile, vaan pitää fokuksen tiukasti siinä, miten ankeuden ja latteuden keskeltä voi nousta uudelleen jaloilleen." (IS Plus)</p><p>"Ihastuin paljon, kaunis kirja ja ajatuksia herättävä tarina. Tykkään Vehkoon kirjoitustyylistä, ajankohtaista, lumoavan kuvailevaa tekstiä." (kirjojenvalissa Instagramissa)</p><p>----</p>
<p style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: Times New Roman, serif;"></span></p><div><p style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: Times New Roman, serif;"></span></p></div><div><p style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: Times New Roman, serif;">SE KESÄ PARIISISSA, OTTEITA
KIRJASTA</span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;">OTE
1</span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Viidentoista
neliömetrin ullakkohuone hengittää hiljaisuutta. Ikkunasta
pilkistää Montmartren peltikattoja, televisioantenneja ja Sacré
Coeurin kirkko. Rullaverhon muovirenkaat roikkuvat ikkunanpielissä,
vihreä kokolattiamatto muistuttaa huolellisesti trimmattua
nurmikenttää. Keittolevyt on upotettu tilaa säästävästi suihkun
ja yöpöydän väliseen koloon, täällä ei ole turhia neliöitä
eikä energiasyöppöjä kodinkoneita, ihminen tulee oikeastaan
toimeen hyvin vähällä.</span></span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Istun
pitkään kapealla nunnansängyllä ja pyörittelen tohveleita
jalassa kuin sairaalassa. Helsinki-Vantaan lähtöselvityslaput ovat
jääneet matkalaukun käsikahvaan, PAR, HEL. Hel niin kuin hell.
Tunnustelen otsaa ja sydämen lyöntitiheyttä. Otsa ei tunnu
kuumeiselta ja sydän hakkaa tasaisesti, mutta otan varmuuden vuoksi
monivitamiinipillerin ja vahvistavaa merilevää. Paljonko kello on?
Kelloa ei ole, ei rannekelloa eikä kelloradiota, ne on haudattu
jonnekin, ehkä vaatteiden alle matkalaukkuun tai ehkä ne unohtuivat
lähtökiireessä Helsinkiin, hyvä että mikään ei piippaa eikä
soi. Ranskassa ollaan tunti jäljessä Suomen ajasta, muistan ja
painan kännykän päälle siltä varalta että Iida sattuu
soittamaan. Nousen ylös hitaasti kuin toipilas, joka varoo rajuja
ponnistuksia. Sänky natisee kuin aittamajoituksessa, päiväpeitolle
jää venemäinen kuoppa. </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Keitän kahvit. Keittolevyt kuumenevat hitaasti, paahtunut
arabicantuoksu leviää huoneeseen. Astiahyllyllä on pino lautasia
ja vanhanaikaisia posliinimukeja. Kodikkaan mummomukin kahvasta
puuttuu pala, sinisten kukkakuvioitten viereen on piirretty nimi
Marguerite, huoneessa on ilmeisesti joskus asunut sen niminen nainen.
Marguerite, päivänkakkara, kuin Marguerite Duras ja Rakastaja.
Nuoruuden kiihkoa ja tropiikin öitä, hieno kirja, täytyy lukea se
uudelleen. </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Marguerite-muki on kaunis ja ajan patinoima, juon siitä
kahvia kauan, tipoittain aivan kuin kahvi olisi terveyslähteen
arvokasta nektaria. Patonki on ehtinyt eilisestä kuivahtaa, leipä
maistuu vehnäjauhoilta ja Pariisilta, keveydeltä.</span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Onneksi
on televisio, se rikkoo huoneen luostarimaisen hiljaisuuden. Ruudulla
värisee tiheää lumisadetta, kuva hyppii ja pysähtyy tyylikkäästi
harmaantuneeseen juontajaan, joka kauppaa kuntolaitteita. Mies
näyttää ikäsyrjinnän hyllyttämältä entiseltä
televisiotähdeltä, hän hymyilee tottuneesti ja osoittelee tiukkaan
kokotrikooseen pukeutunutta nuorta naista. Nainen nostelee matolla
käsipainoja verkkaiseen tahtiin kuin ryhmän tahdista pudonnut
pom-pom-tyttö. Miehen vasemmassa nimettömässä on sormus.
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että juuri nimettömästä on
suora yhteys sydämeen. Nykyään katson aina onko ihmisellä
vihkisormus vai ei. Harvalla enää on. Ei minullakaan ole, myin
omani Hämeentien kultasepänliikkeeseen päivää ennen
Pariisin-matkaa. Lentokoneessa tuijotin alastonta sormeani ja edessä
olevan selkänojan kylttiä: Life vest under your seat. Elämässä
ei voi vetää pelastusliivejä penkin alta. Feeniks-lintu ei heti
nouse tuhkasta. Vihkisormukseni paikalla hiertää vielä selvä
painauma, joka kertoo että jotain puuttuu ja tulevaisuus on
täydellisesti auki. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 13pt;">---------</span></span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 13pt;">OTE
2</span></span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Elise
siivuttaa ilmakuivatusta kinkusta läpinäkyvän ohuita viipaleita ja
sytyttää piirongin päälle yrttisuitsukkeen:</span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">– Ajatellaan jotain
hauskempaa, me ei pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia tänä
iltana. Outoja aikoja on historia täynnä, ei tämä ole ensimmäinen
eikä varmasti myöskään viimeinen. Meillähän menee ihan hyvin
kun kukaan ei ole sairaalassa ja voidaan elää ainakin tämä kesä
melko vapaasti vai mitä? Mieto ruusuntuoksu leviää suitsukkeesta huoneeseen. Vieraat
nyökkäilevät, aperitiiveja kumotaan tiukkaan tahtiin.
Kasviskuutiot tyhjenevät kulhoista, jutustellaan niitä näitä
kesän kulttuuritarjonnasta ja minulle tuntemattomista poliitikoista
kuin hätäisesti kasatussa keskusteluohjelmassa. Yritän pysyä
mukana koreografiassa ja sanoa välillä jotain, mutta keskustelu on
jo siirtynyt muualle. Suomalainen ei pysy vikkelien ranskalaisten
perässä, olo on kuin norsulla posliinikaupassa, väistämättä
ulkopuolinen. Henkilökohtaisia asioita sivutaan vähän, kukaan ei
paljasta itsestään oikeastaan mitään, vaikuttaa siltä että
vieraat eivät ole kovin läheisiä ystäviä. Silmälasipäinen
nainen, Mai, ottaa toisen martinin ja kertoo palanneensa Michel
Houellebecqin tuotantoon. Hän on lukenut uudelleen kirjailijan
vanhan palkintoromaanin Maasto ja kartta. Teoksessa kuvattiin
hedonistisen ja todellisuutta pakenevan länsimaisen ihmisen
arvotyhjiötä höystettynä Houellebecquin brändiin kuuluvalla
satiirilla, joka välittyi hyvin kirjan antisankaritaiteilijan
valokuvaamissa kartoissa.</span><span> </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Vanhojen
maantiekarttojen ja Houllebecqin satiirin yhteys jää hämäräksi,
analyysi katkeaa ovikellon soittoon. Sisään astuu hyvännäköinen
nelikymppinen mies, jolla on vaaleanruskea tukka ja hyvin vaalea iho,
sen tyyppinen joka palaa helposti auringossa. Mies on poikamaisen
hoikka, melkein laiha, hän muistuttaa hämärästi jotain kaukaista
tuttua, ehkä yhden illan seikkailua tai yläasteen luokkatoveria,
jonka nimi on päässyt vuosien varrella unohtumaan. </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">-- Tässä on
serkkuni Yann Robin, esittelee Elise. – Yann ja minä ollaan
pesunkestäviä bretagnelaisia. </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Mikään ei viittaa sukulaisuuteen ja yhteisiin geeneihin, Elise on
tumma ja määrätietoisen tarmokas, mies vaaleahko ja herkän
oloinen, hän seisoo serkkunsa vieressä eleettömänä ja näyttää
olevan täysin muualla. Pikaisen esittelyn aikana katseemme
hipaisevat toisiaan. Miehellä on utuisen sinivihreät silmät.</span></p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ruokapöydässä
Yann Robin ja mustapartainen mies istuvat vierekkäin. Yann Robin
istuu minua vastapäätä ja näyttää pitkästyneeltä. Hän
välttelee katsekontaktia ja pyörittelee lasia kädessään. Hänellä
on pitkät hoikat sormet, nimettömässä ei ole sormusta. Onko mies
vapaa, seurustelusuhteessa tai mahdollisesti homo? Pöytään tuodaan
persiljaperunoita ja äyriäisgratiini, jonka kermakastikkeessa
uiskentelee herkkusieniä. Elise on ilmeisen hyvä kokki. Gratiini
saa ansaittuja kehuja: kermakastike on herkullista ja tämä hapokas
Chablis Grand Cru sopii loistavasti äyriäisten kanssa, kymmenen
pisteen valinta Elise! </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ruokien
ja viinien yhteensopivuus synnyttää ajatuksenvaihtoa
viininviljelystä ja ilmastoviisaasta ruokailusta. Hyönteismyrkyt,
ruokahävikki ja kasvissyöjät eivät kiinnosta Yann Robinia,
hänellä ei ole mielipiteitä mistään eikä minkäänlaista
tarvetta esiintyä. Suitsuke on sammunut. Ruusuntuoksu leijailee
huoneessa. Gratiinivuoka on tyhjä. Mai ja hänen kumppaninsa
nousevat ylös, avaavat ikkunan ja panevat tupakaksi. Hauras
savupilvi pöllähtää sisään. </span></span><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Murielle kääntyy minuun: </span></span>– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Minä
olen aina pitänyt Aki Kaurismäen elokuvista, ohjaajalla on
kiinnostavan minimalistinen kuvakieli. Varsinkin ”Kauas pilvet
karkaavat” oli hyvä vaikka ne vaiteliaat antisankarit tuntuivat
kyllä aika vierailta. Kaurismäen leffoista saa sen vaikutelman että
elämä Suomessa on hieman vaisua ja äänetöntä. Pitääkö se
paikkansa? </span></span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Murielle pyörittelee huulillaan suosikkielokuvansa nimeä,
Au loin vont des nuages… </span></p><p style="line-height: 150%;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">No
Suomessa on toki äänettömämpää kuin täällä, vastaan. –
Mutta Kaurismäki tyylittelee reippaasti, se tekee fiktiota eikä
dokumenttia suomalaisesta arjesta. </span></span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Yann
Robin reagoi ensimmäisen kerran illan aikana; hän kohottaa kulmiaan
ja hymyilee vinosti. Pariskunta tuulettaa tupakansavut huoneesta ja
palaa pöytään. Mai pyyhkii paperinenäliinalla huurua
silmälaseistaan. Elise kantaa pöytään salaatin ja normandialaisia
perinnejuustoja, neufchâtelia, pont-l’évêqueta ja camembertia. </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> – Ainakin juustoissa on tässä maassa valinnanvaraa,
naurahtaa Mai. – Eikös kenraali de Gaulle sanonut aikoinaan että
miten voi hallita maata jossa on 258 erilaista juustolajia? </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;"> Juustotarjotin tuoksahtaa maakellarilta.
Neufchâtelin muoto poikkeaa muista, se ei ole pyöreä eikä neliö
vaan sydän. Yann Robin upottaa veitsen juuston pehmeään massaan ja
leikkaa lautaselleen palan sydämestä. Hän siirtää tarjottimen
minulle. Katseemme kohtaavat uudelleen. Silmäripset värähtävät.
Filmi pysähtyy. </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Hän
ei ole homo. </span></p><p style="line-height: 150%;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Hiljaisuus
väreilee huoneessa, kukaan ei liikahda. Murielle katsoo Eliseen,
Elise minuun, minä katson Yann Robiniin, Yann Robin laskee katseensa
alas ja ottaa leipäkorista palan patonkia. Murielle rykäisee. Elise
lorauttaa punaviiniä laseihin, juustotarjotin kiertää vieraalta
toiselle. Seuraa hajanaista keskustelua perinnejuustoista ja
ranskalaisten vastarintahengestä, joka on säilynyt vaikka juustojen
määrä on vähentynyt sitä mukaa kun pienmeijerit ovat hävinneet.
Joku esittää arvion parista sadasta pelastuneesta lajikkeesta,
kesken arvion kännykkä piippaa. Yann Robin hipelöi kännykkänsä
näyttöä, suuntaa eteiseen ja vetää oven perässään kiinni.
Eteisestä kuuluu väittelyä. Parin minuutin kuluttua Yann Robin
palaa takaisin ja vaikuttaa hermostuneelta. Ikävä kyllä hänen
täytyy lähteä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 13pt;">--------------</span></span></p>
<p align="left" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 13pt;">OTE
3</span></span></p>
<p align="left" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Pyhimykset
eivät vastaa, seuraavalla viikolla makaan sängyssä puoleenpäivään
ja selaan kaukosäätimellä televisiokanavia. Ei huvita katsoa
Selviytyjiä, ei Asterixia eikä Julia Robertsia joka puhuu Pretty
Womanissa ranskaa, ei huvita nousta ylös, ei lähteä
kielikurssille, ei laittaa nenää ulos ovesta.</span><span> </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Jossain
vaiheessa syön jotain, palan pitsaa. Pesen hampaat ja yritän palata
omaan elämääni, siis minne?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Lammasmakkarat
valmistuvat ruokaohjelmissa yrttisellä papupedillä, radiossa joku
raspikurkku laulaa C’est où le bonheur, missä onni on, virukset
lilluvat maailmalla, Euroopan keskuspankin elvytyspaketti ehtyy,
masennuslääkkeitten myynti kasvaa, myrskyt repivät taloista katot
ja talouskriisi ihmisiltä leivän, Joe Biden ja Xi Jinping sitä ja
ylipalkatut EU-byrokraatit tätä, hittoon pandemiat, tämä
tyhjyysreservaatti ja koko älytön todellisuus, hittoon koko
maailma!</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Elise
soittaa ovikelloa ja odottaa kunnes ovi avataan.</span><span> </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Rationaalisena
ranskalaisena hän pysyy aina tasaisesti kultaisella keskitiellä
eikä koskaan vuoda yli, slaavilaiset mielialavaihtelut ovat Eliselle
vieraita:</span>– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Mikä
ihmeen draama täällä on meneillään? Nouse nyt ylös hyvä
ihminen, jos alkaa miettiä mikä huvittaa voi päätyä siihen että
mikään ei huvita. Elämänhalu ei palaa märehtimällä vaan
toimimalla. Mitä sä odotat, mikset laita tuulemaan? </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Harva
elää ihanne-elämää, ajat ovat kovat kaikille, pandemia on
takuulla nostanut stressikäyrää jokaisella. Sinulla on työpaikka,
hyvä terveys, ystäviä ja fiksu tytär, Iida ei hortoile
asunnottomana huumehöyryissä kadulla eikä kukaan lähimmäisistä
ole sairaalassa, sulla ei ole edes suurempia velkoja kuten
esimerkiksi hänellä, Elise luettelee.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hän
ei voi ottaa virkavapaata, matkustaa stressilomalle miettimään
kriisejä ja miesasioita, hänen täytyy selviytyä pelkästään
lasten takia, tehdä nälkäpalkalla mielipidetiedusteluja, kääntää
lämpökihartimien käyttöohjeita ja lääkkeitten tuoteselosteita
yömyöhään ja laskea joka ikinen euro. Koskaan ei tiedä miten
paljon kuussa on tuloja vai onko niitä lainkaan, joskus rahat eivät
riitä edes vuokraan, halpahallista saa ostaa tonnikalapurkkeja ja
hankkia lapsille luottokortilla uudet lenkkarit, mutta
luovutusmieliala, kiitos ei, se ei ole häntä varten. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Elise
vetää muutaman joogahengityksen ja työntää ilmaa ulos
keuhkoistaan aivan kuin haluaisi puhaltaa murheet taivaat tuuliin.
Sitten:</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Meidän
länsimaalaisten huolet on luksusongelmia. Jos on varaa valittaa
tavarapaljoutta</span><span> </span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">tai
ikävystymistä asiat ovat todella hyvin. Barbèsin
siirtolaiskorttelissa parin kadunkulman päässä näkee mitä on
todellinen hätä. Siellä ne kerjäläiset ja henkensä kaupalla
Välimeren ylittäneet laittomat siirtolaiset majailevat
purkutuomiota odottavissa hökkeleissä eivätkä tiedä huomisesta
mitään, lapset nuolevat nälissään maaleja seiniltä ja
sairastuvat lyijymyrkytykseen ja…</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Elise
saa yskänkohtauksen. Hän haukkoo henkeä ja ottaa yskänpastillin.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> – <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tietysti
me ollaan etuoikeutettuja, mutta aina ei voi ajatella muita. Kai
välillä masentaa kun joka tuutista tippuu huonoja uutisia, minä
vastaan hänelle. – Ehkä te perhelämmössä kasvaneet kestätte
paremmin vastoinkäymisiä ja kriisejä kuin me avainkaulalapset,
jokainen hahmottaa asioita eri tavalla. Mä pelkään tätä uutta
maailmaa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kaikki
entinen murenee, mistään ei enää tiedä mitään, ei
ihmissuhteista, ei politiikasta, ei luonnonmullistuksista.
Fossiilikaasut kuumentavat ilmakehää ja ihmiskunnasta on tullut
valtava viruslinko, terrorismi uhkaa, nationalismi lisääntyy ja
muuttovirrat lietsovat muukalaisvihaa, valtiot velkaantuvat ja ensi
viikolla voi saada potkut töistä, koko ajan saa kauhoa hyllyvällä
suolla ja asemoida itsensä uudelleen ja kierrokset vain kiihtyvät.
Minne me oikein ollaan menossa? Mitä seuraavaksi, tuleeko
superbakteeri, iskeekö maahan avaruusmyrsky vai pyyhkäiseekö
hyökyaalto rannikot alleen?</span></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Bisnesväki
ja teknologiajätit keksivät aina markkinaraon, mutta mikä rako
tässä sotkussa jää ihmiselle? Kuinka moni jaksaa jatkuvasti
sopeutua uuteen? Vai kloonataanko meidät muutosketteriksi
digikansalaisiksi? Kohta me lennetään älykodeistamme halpalennolla
robottien kanssa kuuhun ja lennokit toimittavat ruokaostokset
kotiovelle, mutta mitä iloa siitä on, jos luonto tuhoutuu, köyhyys
ja ahdistus lisääntyvät, elämä on verkkovierailua ja ihminen
kiertää yksinäisenä eksoplaneettana huoneessaan?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Elise
pudistelee päätään ja räpyttelee silmiään aivan kuin olisi
saanut yhteyden tuonpuoleiseen, viestin vieraalta planeetalta:</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;"> </span></span>– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Me
kaikki pelätään muutosta. Mutta minkäs teet, elämä ei ole
täsmäruokaa jota noukitaan kaupan hyllyltä. Joko sä heittäydyt
aktivistiksi ja yrität parantaa asioita tai sitten sä yrität
sopeutua vallitseviin olosuhteisiin etkä mässäile kauhukuvilla.
Entisillä asenteilla ei kerta kaikkiaan enää pärjää. </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Elämä
täytyy ottaa sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin sen
haluaisi olevan, me ei olla hiekkalaatikolla pitämässä hauskaa,
yhdeksänkymmentä prosenttia elämästä on arkea ja vastusta ja
kymmenen prosenttia juhlaa, Elise jäsentää kuivasti. Elämä on
aaltoliikettä, huonojen kausien jälkeen tulee hyviä, tänään
haluaa hypätä alas seitsemännen kerroksen parvekkeelta ja huomenna
voi voittaa lotossa jättipotin, välillä saa kulkea läpi
kiirastulen päästäkseen kirkkauteen.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Hiuskiehkura
valahtaa Elisen silmien eteen. Hän kaivaa laukustaan kamman ja vetää
kiehkuran viivasuoran jakauksen alle: </span></span>– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ei
saa luopua toivosta. Vaikka maailma muuttuu, olennainen on ennallaan,
hyvyyttä, pahuutta, kauneutta ja rakkautta on ihan yhtä paljon kuin
ennenkin. Joskus vaan tarvitaan turnauskestävyyttä, kaikki ei aina
tule juosten.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 13pt;">------------</span></span></p>
<p align="left" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 13pt;">OTE
4</span></p>
<p align="left" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sailor’sin
punainen kyltti loistaa venesataman laidalla, ovella hytisee
tupakoitsijoita toppatakeissa. Pubi on kodikas ja konstailematon,
Laura tervehtii oikealle ja vasemmalle, käy ilmeisesti paikassa
usein. Tarjoilija järjestelee tuoleja paikoilleen, pöydissä
istuskelee muutamia asiakkaita, useimmat yksin. Sisustus on
rantabaarille sopivan saaristolaishenkinen, seinillä roikkuu
kalaverkkoja ja meriaiheisia tauluja, tunnelma on unelias. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Osku
on oppinut talon tavoille ja asettuu pöydän alle emäntänsä
jalkojen juureen. Herrasmiehen oloinen harmaantuva mies tulee
vaihtamaan Lauran kanssa muutaman sanan, ymmärtää tyttöjenillat
ja poistuu pian omaan pöytäänsä. Se oli Pertti, yksi
kanta-asiakkaista, vastikään eläkkeelle jäänyt finanssivalvoja,
jonka vaimo sairastaa Alzheimeria.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Cava
on hyvää, se kuplii kevyesti laseissa. Elämä kuplii hiljempaa, se
on ja odottaa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Uusi
maailma, uudet unelmat, pienemmät kuin entiset. Ensin uusi asunto
kuntoon, sen jälkeen hankitaan elämä, vielä ei tiedetä miten
eikä suunnitella suuria. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">Sitten
kun pandemia on laantunut ja voi taas huoletta matkustella
maailmalla, tanssia tungoksessa ja halata tuntemattomia, ei enää
narista jos nettiselain ei aukea sekunnissa, uimahallin
hiustenkuivaaja on rikki ja kirje viipyy postissa pari päivää
tavallista pitempään. Yritetään muistaa vapauden suuruus, nähdä
arjen kauneus ja ihmeelliset pilvet, muistaminen on yhtä tärkeää
kuin</span><span> </span></span><span style="font-family: "Times New Roman", serif; font-size: 12pt;">unohtaminen.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tää
on ollut ihan hullu vuosi, kaikki meni kertaheitolla uusiksi, sanon.
– Välillä on kyllä tuntunut siltä ettei tästä suosta nousta
enää ikinä mutta näköjään sitä aina jotenkin selviää.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Laura
kaataa lasit piripintaan: </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tietysti
selviää, ollaanhan me selvitty tähänkin asti ja selvitään
jatkossakin. Täytyy vaan varoa ettei päästä elämää kuihtumaan.
Ihmistä ei ole tehty tuijottamaan ruutua neljän seinän sisällä,
me ollaan lihaa ja verta ja tarvitaan toisiamme. Menee vähän
köyhäksi jos bebe-leivokset ja some on viikon ainoat ilot. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Kuplat
porisevat cavan pinnalla ja tasaantuvat tyyneksi lammeksi. Laura
napsii pussista sipsejä, katse juuttuu baaritiskiin maalattuihin
purjelaivoihin: </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Sulla
oli Pariisissa se romanssi, täällä ei ole tapahtunut mitään.
Paljon kallista aikaa on mennyt hukkaan. Mulle on kertynyt suuri
halailuvaje, mä kaipaan tällä hetkellä eniten kosketusta. Täytyy
käynnistää etsinnät ja löytää joku, ei välttämättä
seurustelua eikä missään nimessä ikävyyksiä, kevyttä yläpilveä
vaan ja läheisyyttä.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Tuskin
noita juttuja voi tilata mittatilaustyönä mutta siitä vaan, kunhan
et jää koukkuun johonkin epämääräiseen tyyppiin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">– <span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Meni
niin tai näin, se on nyt menoksi, nollariskiä ei ole olemassa,
Laura sanoo. – Meillä ei enää ole aikaa säästellä, maailma
makaa sillä mallilla että nyt täytyy valita aikooko pelätä vai
aikooko elää. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Pubiin
laskeutuu hiljaisuus. Katulamput syttyvät. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Lasit
nousevat huulille kuin hidastetussa filmissä, katseet harhailevat
ulos pimenevään iltaan. Pertti hakee uuden tuopin, ehkä neljännen
ja siirtyy naapuripöytään juttelemaan. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Osku
alkaa hermostua, se kieppuu levottomasti pöydän ympärillä. Laura
vetää sen syliinsä. Koira huiskii tassulla ja hyppää lattialle.
Laura vie Oskun ulos jaloittelemaan ja jää terassille juttelemaan
tuttujen kanssa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Katulamput
heijastavat pubin ikkunaan kirkkaita valopalloja. Venesataman
laiturissa kelluu vanha kalastustroolari, veden ja taivaan rajaa on
vaikea erottaa. Baarimikko järjestelee pulloja hyllyille ja
vilkuilee syrjäsilmällä televisiota. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">En
koskaan nähnyt sinun kasvojasi, käsin kiihkein haroin hiuksiasi”,
kuuluu vaimeasti ruudusta, Suomi lovessa J. Karjalainen laulaa
Ankkurinappia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Taivaalla
loistaa muutama tähti, Tullisaarenselällä vilkkuvat kaukaisten
laivojen valot. Laivat matkaavat mantereelle, katoavat pieninä
pisteinä horisonttiin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Pariisi,
siellä jossain, se kesä, se vuodenaika, Brest, etäällä ja yksin.</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: 12pt;">Ajatukset
pätkivät, käsi tuntuu kostealta. Kännykän virtavauraus näyttää
viittä prosenttia, sormet liukuvat näppäimillä kun lähetän
Yannille viestin: ”Mä katson merta Helsingissä, kaikki hyvin.
Mitä sinne kuuluu? En ole unohtanut, se oli hienoa.”</span></span></p>
<p align="left" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p></div><div><br /></div>aVehkoo http://www.blogger.com/profile/07948787845507390656noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-40664014463036476422020-02-13T14:42:00.001+02:002020-02-13T14:42:13.594+02:00KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg44q6mXBrk7vX_5ln-fsQLHVP09Xr418VlLxjiYLgRgX5eBKcvMKZC03POp6eCxYGlKt47URajPstGX9Ub1oAO0nu2O8srPHcxqYxkgU0dVbmiI2DpbA-2dGxSz0vX8eLIVKM9212JkWvg/s1600/064.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1073" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg44q6mXBrk7vX_5ln-fsQLHVP09Xr418VlLxjiYLgRgX5eBKcvMKZC03POp6eCxYGlKt47URajPstGX9Ub1oAO0nu2O8srPHcxqYxkgU0dVbmiI2DpbA-2dGxSz0vX8eLIVKM9212JkWvg/s320/064.jpg" width="214" /></a></div>
<br />aVehkoo http://www.blogger.com/profile/07948787845507390656noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-36115903796565744842020-02-13T14:38:00.013+02:002021-01-19T15:18:25.414+02:00Kaksi eri-ikäistä kertojaa, mies ja nainen, eri elämänvaihe, eri ongelmat, eri tavoitteet, sama halu elää, elää enemmän. "Pelkureille ei tapahtu mitään. Eläminen on uskaltamista."<br />
<div>
<br /></div>
Mitä on mielekäs elämä? Eronnut freelancer-suomentaja Elina kaipaa päiviinsä muutakin sisältöä kuin käännöstyöt, aikuiselle tyttärelle skypettämisen ja vierailut iäkkään isän luona hoitokodissa. Isosisko Mariannen esimerkki seesteisestä arjesta koirien, viinin ja mausteyrttien kasvattamisen parissa ei houkuttele Elinaa, ja aika rientää...<br />
Kiireisiä ruuhkavuosia elävä perheenisä Arno puolestaan on väsynyt rutiiniarkeen ja liittonsa lähes olemattomaan avioseksiin ja etsii nettideitistä halukasta naista. "Avioliitto ei estä näkemästä ulkomaailmaa eikä ihastumasta muihin, parisuhde on monimutkainen yhtälö, kun sitoutuu yhteen ihmiseen saa kieltäytyä paljosta."<br />
Kun Arnon ja häntä huomattavasti vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla vain tilapäinen seikkailu.<br />
<br />
"KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN on ranskalaisen elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa tarkkanäköisesti avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta." (Karisto)<br />
<br />
"Kyyninen herkkupala." (Me Naiset)<br />
"Tyylikäs ja elämänhaluinen pieni romaani." (Kirjavinkit)<div>"Todentuntuinen kuvaus kahden ihmisen arjesta ja unelmista." (Kaleva)</div><div>"Tämä oli tän vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja. Niin hyvää sanan käyttöä, herkkyyttä ja niin tavallinen tarina." (Maukumauu/Marjukka Instagramissa)</div><div><br />
Karisto, 2020<br />
Kansi: Jussi Karjalainen<div>Kovakantinen kirja</div><div>E-kirja</div></div>aVehkoo http://www.blogger.com/profile/07948787845507390656noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-88404003708285129802020-02-13T14:22:00.000+02:002020-05-01T09:37:00.315+03:00KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN, otteita kirjasta<h2 align="left" class="western" style="font-weight: normal;">
<span style="font-size: 18pt;">------ </span>
</h2>
<div align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: 12pt;">OTE 1 ELINA</span><br />
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kaikki ne hetket kun olet yksin.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Olin valinnut vetävimmät vaatteet ja alusasut, sivellyt kasvoihini
kaikki mahdolliset tuhkimotipat, korostusaineet ja meikit mitä
meikkipussista löytyi. Oloni oli silti epävarma, kuin menisi
viimeiselle tuomiolle. Saavuin reilusti etuajassa. Olin lähtenyt
liikkeelle hyvissä ajoin siltä varalta että bussi olisi myöhässä.
Bussi saapui Sörnäisiin minuutilleen aikataulussa.Yritin tappaa
aikaa Fidassa. Kiertelin vaaterivistöjä, mutta olin liian
hermostunut pystyäkseni keskittymään kirpputoriostoksiin.</div>
<span style="font-size: 12pt;">
</span><br />
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Kello lähestyi kuutta. Keräsin rohkeutta ja kävelin Iltakouluun.
Baarin ovessa oli liukas metallikahva, sisältä lehahti tunkkaista
ilmaa. Paikka oli täynnä. Tilasin tiskiltä mojiton ja siihen
tupla-annoksen rommia. Baarimikon katse liimautui selkääni kun
suuntasin takaosan loosiin, jossa oli pari vapaata paikkaa. Pöydässä
istui kaksi keski-ikäistä naista. Tarkistin että kattolampun
valokiila osui omalle paikalleni suoraan edestä. Epäedullisessa
valaistuksessa näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Lisäsin
huulipunaa. Naiset lipittivät vieressä olutta ja puhuivat
kollegoista ja kokouksista, olivat ilmeisesti työtovereita. </div>
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Into the wild oli myöhässä. Aloin toivoa, ettei hän tulisi
lainkaan, pääsisin pälkähästä, sellaistakin sattuu. Jotkut
tyypit jättävät treffit kylmästi väliin ilmoittamatta mitään,
netissä saa varautua kaikkeen. Ikkunasta näkyi Piritorille.
Vastapäisen talon takaa pilkotti kapea kaistale taivasta. Pöydällä
virui iltapäivälehtiä. Selailin julkkisjuoruja ja päivän
urheilu-uutisia. Teksti oli täyttä hepreaa.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Yhtäkkiä tummanvaalea nuori mies seisoi edessäni.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Olin odottanut korkeintaan mukiinmenevää vähän pyöristynyttä
perheenisää, mutta mies oli paljon paremman näköinen kuin olin
kuvitellut, yksi niistä suloisista nuorista isistä, jotka
työntelevät nahkatakissa, farkuissa ja Converse-tennareissa
lastenrattaita tavaratalojen leluosastoilla. En hahmottanut oliko
suuni hymyssä vai tiukan totinen, menin täysin lukkoon. Epäröimme
pitäisikö kätellä, tuttavallisemmin halata tai vaihtaa
poskisuukot. Emme tehneet mitään. Naiset vilkuilivat meitä pöydän
päästä, panivat varmaan merkille ikäeron ja tilanteen outouden.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Mä olen Arno. Hauska tutustua.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
--------
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
OTE 2 ARNO</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Baarissa kävi levoton kuhina, väkeä tuli ja meni. Mojitot oli
juotu, naisen lasin reunaan oli jäänyt punaisia huulipunanjälkiä.
Hain lisää juotavaa, alkukireys alkoi haihtua. Siirryin itse
asiaan:
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Sulla on siis parisuhde? Tarkoitan että ollaan samassa
veneessä.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Mä olen eronnut mutta mulla on viikonloppuystävä. Sängyssä
vaan ei oikein pelaa,nainen vastasi lyhyesti.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Sama täällä, vaimon synnytysmasennus on latistanut meidän
seksielämän. Muuten meillä menee hyvin. Mä etsin todella vain pientä seikkailua,
tarkensin ettei vain syntyisi turhia kuvitelmia.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nainen nyökkäsi ymmärtäväisesti, vähän tätimäisesti, oli
ilmeisesti kuullut näitä juttuja ennenkin. Hän hipaisi sormilla
hiuksiaan, hyvä, hänellä ei ollut irtokynsiä, jotka voisivat
raapia ihooni naarmuja. Läheltä katsottuna hänellä oli paljon
silmänympärysryppyjä.
</div>
Takintaskussani pirisi.<br />
Tietysti se oli Milla, hölmö kun olin
unohtanut sulkea kännykän tai laittaa sen äänettömälle. Suljin
puhelimen vastaamatta. Nainen katseli vaivautuneena ympärilleen,
avaran kaula-aukon alta pilkotti leopardikuvioisten rintaliivien
mustaa pitsiä, alusvaatteet olivat varmasti seksikkäät. Nainen
pani katseeni merkille ja hymyili. Hänen pitäisi hymyillä
useammin, hymy valaisi hänen kasvonsa, hän näytti yllättävän
nuorelta.<br />
Olin järjestänyt vapaaillan
käyttäen alibina firman työillallista ja varmistanut, että baarin
lähellä oli edullinen hostelli, jossa oli vapaita huoneita. Nainen
oli ihan hyvännäköinen ja vaikutti psyykkisesti normaalilta,
mikään hänessä ei antanut aihetta olettaa sänkypuuhien
epäonnistuvan, otin askeleen eteenpäin:
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Sä olet viehättävä nainen, sanoin. – Mitä sä pidät
minusta?
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Sä olet erittäin hurmaava.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Hän hymyili uudelleen, vähän flirttailevasti. Seuraava siirto oli
vaikeampi, ehdotus ei saanut olla liian töksähtävä, piti löytää
oikea sanavalinta, sanoa jotain kohteliasta ja samalla kiihottavaa,
mutta Milla odotti kotona ja aikaa oli rajoitetusti, joten sain
kakisteltua kurkustani:</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Mitä mieltä olet, lähdetäänkö hotelliin?</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nainen räpytteli silmiään ja oli vähällä kaataa lasinsa:</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Ai nyt heti?</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Niin, voitais ainakin kokeilla. Pääseehän sieltä pois jos
siltä tuntuu.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– No...kai me voidaan lähteä, hän sammalsi ja vaikutti yhtä
innostuneelta kuin olisi menossa hammaslääkäriin. Aloin epäillä,
tuleeko tästä mitään.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Nainen lähti vessaan ja suoristi matkalla hamettaan. Hän käveli
hieman tönkösti korkeilla koroillaan, ehkä kengät olivat
epämukavat. Hänellä oli hyvä vartalo, sirot sääret pilkottivat
minihameen alta. Nainen viipyi vessassa ikuisuuden, mitä hän oikein
puuhasteli, oliko hän livistänyt? Kello oli jo puoli kahdeksan.
Tarkistin että pankkikortti on mukana ja kännykkä kiinni, käteni
vapisivat.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
--------
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
OTE 3 ELINA</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Soitin Mariannelle ja ehdotin ravintolailtaa kaupungilla.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Marianne epäröi. Hän ei koskaan ole ulosmenotuulella. On halvempaa
ja vaivattomampaa tissutella kotona tai ystävien luona. Marianne
vastaa aina ehdotuksiin samalla litanialla: Nuk ja Nuga pitäisi
jättää yksin, koirat voivat haukkua yöllä ja häiritä
naapureita ja miksi hän muutenkaan lähtisi keskustan tungokseen
väsyttämään itseään kun ei kerran etsi mitään.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Sinä se sitten jaksat. Isän tilanne ei juhlimalla parane,
Marianne tokaisi vakiolitaniansa päätteeksi.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– On tässä muutakin. Mä olen sekaantunut naimisissa olevaan
mieheen.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Puhelimesta ei kuulunut mitään. Aistin sanattoman arvostelun.
Marianne muisti hyvin Luka-romanssin laukaiseman ahdistustilan ja
suhdehuolet, joita olin purkanut hänelle yksityiskohtaisesti
viikkotolkulla. Arvasin Mariannen ajatukset: taas se on alkanut
sekoilla miesten kanssa, eikö se ikinä kasva aikuiseksi ja älyä
varoa? Hetken kuluttua Marianne ähisi linjan toisessa päässä
tuskastuneena aivan kuin olisi saanut kutsun vatsantähystykseen:</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Vai oikein aviomies, se on ainakin varma tapa hankkia
ikävyyksiä. Älä vaan ala kuvitella mitään kuten viimeksi. Pelkkä seksi loppuu lyhyeen kuin
kananlento, kun uutuudenviehätys on ohi kaveri luikkii takuulla vaimon luo tai etsii uusia
seikkailuja. Onko se tyyppi vielä nuorikin?</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– On se, 38- vuotias.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
– Mitähän sinäkin oikein etsit? Sä voisit olla sen äiti,
Marianne kivahti kuivasti. – Sä pakenet itseäsi, sulla on kova tarve tuntea itsesi nuoreksi.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
- Mulla on tarve tuntea itseni eläväksi.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
- Elävä voi olla monella tavalla, maailmassa on muitakin
elämyksiä kuin seksi. Ilot ja nautinnot muuttuu iän myötä. Mä tunnen itseni eläväksi
kun mä ulkoilutan koiriani ja haukkaan raitista ilmaa. Eikä mun tarvitse stressata jonkun varatun
häiskän takia, onko se muka niin ihanaa että se on sen väärti? Mutta kai meidän täytyy
mennä ulos, kun asiat kerran ovat noin huonosti.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Illalla kävimme sushilla Eerikinkadulla.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Marianne oli poikkeuksellisesti kihartanut hiuksensa, laittanut
pukevan kotelomekon ja vaihtanut järkevät lenkkitossunsa
korkokenkiin. Hän maisteli varovasti wasabikastikettaan ja esitelmöi
minulle kuin nurkkaan ajetulle villieläimelle turhista peloista,
realiteettivajeesta ja meditaatioharjoituksista, joitten avulla myös
herkät tunneihmiset voivat oppia hallitsemaan ajatuksiaan ja
katsomaan elämää uudesta näkökulmasta. Kenenkään ei ole pakko
jäädä negatiivisten ajatusmalliensa vangiksi loppuiäksi jos ei
halua. Jokainen voi kypsyä itsenäiseksi aikuiseksi, päästä eroon
suhderiippuvuuksista ja oppia erottamaan olennainen joutavuuksista.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Marianne maalaili taulua kauniisti vanhenevasta, seestyneestä
seniorista, joka poimii rusinat päiviensä kuivuvasta pullasta,
polskii iloisesti uimahallin vesijuoksuradalla ja tietää, milloin
on aika jättää lapselliset haihatukset ja hölmöilyt. Minua alkoi
ärsyttää. Mikä hemmetin olennaisuuksien lajittelupiste Marianne
kuvitteli olevansa? Mistä hän tietää mikä on itse kullekin
tärkeää? Ihmiset ovat erilaisia. Elämää esiintyy muissakin
muodoissa kuin siinä, minkä itse tuntee. Eikö olennaista ole
toivo, se että on elämässä kiinni?
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
-------</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
OTE 4 ARNO</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Hanko vilkkaimpaan loma-aikaan, en todellakaan innostunut
ajatuksesta. Näen unissanikin ne ruuhkaiset rantakadut, pienessä
lomapöhnässä aalloilla keikkuvat lainelautailijat, aurinkotuolit,
bikinien alta pilkistävät rusketusraidat ja purjehdusseuran
valkoisiin shortseihin ja tummansinisiin neulepuseroihin
sonnustautuneet pönäkät veneilijät.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Milla suunnittelee jo kesälomaa, hän on kaavaillut äitinsä
kanssa, että me menemme viikoksi Erinin ja Lassen huvilalle Hankoon.
Milla olisi voinut ensin kysyä minun mielipidettäni ja puhua vasta
sen jälkeen Erinin kanssa. Me olemme kärvistelleet Millan
vanhempien huvilalla joka helvetin kesä viimeiset kahdeksan vuotta,
löhöilleet rannalla, istuneet tuntikausia lounaalla keskellä
kirkasta päivää grillaamassa kalaa ja kuunnelleet selostuksia sen
ja sen tädin tai serkun beetasalpaajista ja palloista, joita Lasse
puttasi viime turnauksella golfkentän reikiin. Joka kesä olen
kieltäytynyt Lassen säännöllisesti tarjoamasta lounaskonjakista,
saunonut kyllästymiseen asti ja suunnitellut iltapäivän
ruokaostoksia ja rantaretkiä. Milla ja Erin ovat samanlaisia
pakkomielteisiä organisaattoreita, he jaksavat listata kaikki
uimarannalla tarvittavat tavarat, välipalat, uimapuvut, lapiot,
sangot, aurinkovarjot, vaipat ja puhdistuspyyhkeet, mitään ei saa
unohtua, vaikka rannan lähellä on monta kauppaa.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Viikko menee nopeasti, vakuutti Milla ja vetosi käytännön
seikkoihin, syksyllä Alisa menee esikouluun ja Axel tarhaan, Milla
aikoo palata töihin, sitä ennen tekisi hyvää levätä ja loma
tulisi edulliseksi. Erin ja Lasse voivat tarvittaessa puuhailla
lasten kanssa, istutella kukkia puutarhaan ja viedä heitä
leikkipuistoihin ja veneilemään, me saamme olla rauhassa kahden.</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Halusinko olla Millan kanssa rauhassa kahden?
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Me pyöräilisimme, istuskelisimme kahviloissa ja kiertelisimme
puolikuuron vanhan hippitaiteilijan keramiikka-ateljeessa, ostaisimme
pelkästä säälinsekaisesta solidaarisuudesta jälleen uuden
keramiikkakoiran, jonka Milla kiikuttaisi heti Helsinkiin päästyään
pieneksi käyneiden lastenvaatteiden kanssa Emmaukseen, niin hän
teki joka vuosi. Illalla kuljeskelisimme rantabulevardilla,
ottaisimme paukut paikallisten ruokafriikkien ja lomanviettäjien
suosimassa makasiiniravintolassa, tilaisimme ehkä saaristolaispöydän
ja viiniä, yrittäisimme unohtaa arjen ja loihtia iltaan
vastarakastuneitten romantiikkaa.
</div>
<div align="left" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
Lämmin ilta, hyvää viiniä, hieno merimaisema, auringonlasku kuin
Google imagen upeimmassa maisemakuvassa, mutta Milla ja minä emme
olleet vastarakastuneita, me olimme aviopari, romantiikka oli
liuennut arkeen aikaa sitten. Keskustelu lipsahtaisi vierashuoneen
lattiaremonttiin, Alisan maitohampaisiin, Axelin tulevaan
hoitopaikkaan ja huomiseen ohjelmaan. Ravintolan jälkeen kävelisimme
takaisin huvilalle, pujahtaisimme lakanoihin ja yrittäisimme
tavoittaa kadonneen taian, minä ajattelisin Dave Gahania, sitä
synkkää mustavalkoista videota ja Preciousin teräviä
kitarasoundeja, jotka takoivat kattopeltiin kuin sade. Precious and
fragile things need special handling, en näkisi Elinaa kuukauteen.</div>
<div align="center" class="western" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
</div>
</div>
<div align="left" class="western" style="border-bottom: 1px solid #000000; border-left: none; border-right: none; border-top: none; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; padding-bottom: 0.07cm; padding-left: 0cm; padding-right: 0cm; padding-top: 0cm;">
<br />
<br /></div>
<blockquote>
</blockquote>
aVehkoo http://www.blogger.com/profile/07948787845507390656noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-827093940012786272017-02-09T20:46:00.036+02:002021-01-19T15:25:31.371+02:00G-piste <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL7ZhfewgdG0x2Djf-N8_Zb6lPPJ3PPN7aX3djIf_RDvYWjpCHq9yDpz1-QyfiUsdsvqbjZEvkEG1m2QLp2A6BPZxHDjg0B8IkCW9p3RCQz5U5HUJJpDvVSNQr6anozO4G8nWd4pOxQmg/s1600/couverture_ok.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL7ZhfewgdG0x2Djf-N8_Zb6lPPJ3PPN7aX3djIf_RDvYWjpCHq9yDpz1-QyfiUsdsvqbjZEvkEG1m2QLp2A6BPZxHDjg0B8IkCW9p3RCQz5U5HUJJpDvVSNQr6anozO4G8nWd4pOxQmg/s200/couverture_ok.jpg" width="144" /></a> <span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif"> </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">"Elämässä on valittava ikävystymisen ja kärsimyksen välillä." </span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">(Madame de Staël)</span></span><br />
<span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif"><br /></span></span><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">G-PISTE </span></span><span face="arial, helvetica, sans-serif">on romaani sukupuoliroolien muutoksista, miesten paineista ja naisten yksinäisyydestä, salatuista tarpeista joita ei aina lausuta ääneen. </span><br />
<span face="arial, helvetica, sans-serif">Kaikkialla sama kaipuu, Pariisista Helsinkiin. </span><div><span face="arial, helvetica, sans-serif">Annan pitkä avioliitto ranskalaisen Marcin kanssa
on näivettynyt uomiinsa, kommunikaatio aviomiehen kanssa takkuilee ja tytär on ehtinyt murrosikään. Arki Joinville-le-Pontissa Pariisin lähellä on </span><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">tasaisen harmaata. Aviomiehen potenssiongelmat latistavat tunnelmaa entisestään, </span></span><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">Anna turhautuu pahasti naisena ja </span></span><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">kokee vuosien </span></span><span face="arial, helvetica, sans-serif">valuvan hukkaan. </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">H</span><span face="arial, helvetica, sans-serif">än etsii ulospääsyä tilanteesta ja </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">päätyy hätäratkaisuna </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">kokeilemaan maksuseksiä.</span><span face="arial, helvetica, sans-serif"> Kokemus <span face="arial, helvetica, sans-serif">satunnaisesti </span><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif">eskorttina toimivan ulkomaalaisen miehen kanssa </span></span>on ristiriitainen ja oudon kiehtova. Viattomaksi piristykseksi </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">tarkoitettu </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">irtiotto muuttuu vähitellen tuhon romantiikaksi </span><span face="arial, helvetica, sans-serif">ja aiheuttaa lopulta Annan elämässä suuren mullistuksen. </span><div><div><span face="arial, helvetica, sans-serif"><span style="font-size: small;"><span face="arial, helvetica, sans-serif"> </span></span></span><span face="arial, helvetica, sans-serif">"Naiset rypevät yksinäisyydessä ja miehet riittämättömyydessä, eikä kukaan löydä omaa paikkaansa." (ote kirjasta)</span><br /><br /></div><div>G-PISTE (Myllylahti, 2007)<div>Kansi: Stéphane Ballériaud</div><div>E-kirja (Myllylahti, 2020)</div><div>(kovakantisen painos loppu)<br /><br />
<span face="arial, helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="arial, helvetica, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAyPY3xaUNwct126FRWmCd4CMJ-HSmmBxc9H13nswUTA7x369mfU053EuEL8Id-bJwEqEP8JvAVytkY7GeJ4jpit_S8jQCBva-LTIHHGYgjkFstPsVuaSEeHVn2bEIpxlsQuSUzoQUDP6S/s2048/G-piste+%25C3%25A4%25C3%25A4nikirja+kansi.jpg" style="display: block; padding: 1em 0px;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAyPY3xaUNwct126FRWmCd4CMJ-HSmmBxc9H13nswUTA7x369mfU053EuEL8Id-bJwEqEP8JvAVytkY7GeJ4jpit_S8jQCBva-LTIHHGYgjkFstPsVuaSEeHVn2bEIpxlsQuSUzoQUDP6S/w200-h200/G-piste+%25C3%25A4%25C3%25A4nikirja+kansi.jpg" width="200" /></a></div></span><div><span face="arial, helvetica, sans-serif">G-PISTE</span></div><div><span face="arial, helvetica, sans-serif">Äänikirja (Saga Egmont FI, 2020)</span></div><div><span face="arial, helvetica, sans-serif"><br /></span></div><div><span face="arial, helvetica, sans-serif">"Kirjan vahvuus on ehdottomasti sen väkevässä ja vangitsevassa tarinassa." (MTV3/Helmi)</span></div><div><span face="arial, helvetica, sans-serif">"Anneli Vehkoo teki rohkean kirjan seksinpuutteesta. Teos G-piste kannattaa lukea." (Gloria)<br /></span>"Yllättäen kirjan tarina on nyt jopa ajankohtaisempi kuin julkaisuvuonnaan." (Myllylahti)<br />
<span face="arial, helvetica, sans-serif"><br /></span>
<span face="arial, helvetica, sans-serif"><br /></span></div></div></div></div></div>RMehttp://www.blogger.com/profile/07937260768032994772noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-55905717950439939972017-02-09T20:27:00.006+02:002020-05-11T09:50:53.684+03:00G-piste otteet 1,2,3<h2 align="left" class="western">
<span style="font-size: small;">Ote 1 G-piste</span></h2>
<div class="western">
</div>
<div class="western">
<div class="western">
</div>
<div class="western">
<div class="western">
</div>
</div>
<div class="western">
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Paksu
savupilvi nousee kattoon. Huoneessa alkaa olla kuuma.</span></span><br />
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">No
minkälaista se oli?</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ääneni
rapisee kuin voipaperi. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sailan
kasvoille leviää harsomainen ilme.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Se
oli vähän erilaista kuin mitä mä olin kuvitellut, se oli
vähän…viileää, mutta ihanaa. Se mies oli tosi hyvä teknikko ja
mielettömän viriili ja herkkävireinen. Se tiesi tasan tarkkaan
missä g-piste sijaitsee. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Alavatsassani
alkaa nykiä oudosti, viini menee väärään kurkkuun.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kerroitko
sille kuka sä olet? kysyn hapuillen.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">En
tietenkään. Eskortit ei paljon kysele, niissä kuvioissa ei lätistä
liikoja. Totta kai se huomasi että mulla on aksentti ja sanoin vaan
että olen skandinaavi ja nimeni on Eva.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ja
miltä se maksaminen tuntui? </span></span>
</div>
<div class="western" style="line-height: 150%;">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Saila
alkaa rypistellä kulmiaan, varpaat liikahtelevat vaisusti paksulla
plyysimatolla. Boulevard Montparnasselta kantautuu huoneeseen etäistä
liikenteen kohinaa. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Raolleen
jääneet Marimekko-verhot lepattavat vedossa ikkunassa, verhojen
musta apilakuvio heiluu nykivästi kuin haaviin uinut kala.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tuntuihan
se hirmu oudolta ja jotenkin alentavalta kun piti maksaa </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">miehestä,
hän sanoo vihdoin. – Ja siinä lopussa oli ankeeta kun tajusi
että se oli siinä,
että koko juttu oli sille tyypille pelkkä rutiinikeikka ja se viis
veisasi koko hommasta.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Paljonko
se lysti maksoi?</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">En
viitsi sanoa. Mutta sen verran siihen upposi että mä en uskaltanut
ottaa siihen uudelleen
yhteyttä, mä pelkäsin että se päättyy huonosti. Kuvittele jos
sellaiseen namuun
jää koukkuun, siinä voi menettää omaisuutensa. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Suutani
kuivaa. Kaadan karahvista vettä ja tyhjennän lasin yhdellä
siemauksella.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Saila
nousee vetämään verhot tiiviimmin kiinni, palaa takaisin sohvalle,
räväyttää sytyttimen savukkeeseen ja silmänsä minuun, kysyy
olenko järkyttynyt.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">En,
en ollenkaan, kai sellaista voi sattua kenelle tahansa.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sailan suu kääntyy velttoon protestiasentoon. </span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Ei
nyt sentään, ei pidä liioitella, hän lausuu luotettavaan
asiaohjelmasävyyn aivan kuin
luettelisi Wall Streetin pörssikursseja, ei sellaista satu kenelle tahansa, mutta joillekin kyllä, joskus ja joissakin tietyissä
olosuhteissa. Elämä, ihmisen kätketty minä ja salatut tarpeet
eivät aina ole hallittavissa, ne ylittävät minkkistoolamuurin,
frigidien kukkahattutätien ja tiukkapipoisimpien lainsäätäjien
näkemykset. Joskus libidoa, ihmisen ikävää toisen luo ja
elämännälkää ei voi kompensoida munkkipossuilla tai kaljalla,
hölkkäämällä, vaateostoksilla, Saalem-seurakunnan kokouksilla
tai haaveilemalla Jude Law’sta tai uppoutumalla työhön, lapsiin
tai oopperaelämyksiin. Joskus yö on syvä, epätoivo suurta ja
kaipuu pohjatonta, ja on kerta kaikkiaan pakko tuntea toisen ihmisen
iho ja saada seksiä, ja jos joku korrekti yksilö on valmis omasta
vapaasta tahdostaan auttamaan sellaisessa hätätilanteessa vaikka
rahastakin, niin sehän on yksityisasia eikä kuulu kenellekään.
Maksamalla voi voittaa aikaa, välttää turhat etsinnät,
turhauttavat baariretket ja diskojen parketeilta viime minuuteilla
isketyt virhelaukaukset sekä muut ikävät sänkykamariyllätykset
ja saada ohikiitäväksi hetkeksi lohtua ja vetreää seuraa, vaikka
toisaalta… </span></span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Vaikka
toisaalta mitä?</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Vaikka
toisaalta mä en vieläkään tajua että mun piti mennä niin
pitkälle. Jotain on kyllä pielessä jos naisen täytyy maksaa
kunnon panosta.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sailan
suusta purkautuu hattaramaisia, paksuja savukuplia, jotka leijuvat
hitaasti kohti kattoa.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kaadan
laseihin lisää viiniä. Lasien pohjalle jää sakeaa punaista
sakkaa.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">No…ei
sulla, kakistelen. – Ei sulla satu olemaan sen miehen
yhteystietoja? </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Saila
jäykistyy paikalleen kuin suolapatsas ja heittää viileän katseen:</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sun
ei ole mitenkään pakko seurata heti mun esimerkkiä. Ensin
kannattaa kyllä käyttää normaalikanavia.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tottakai
mä käytän mutta voithan sä antaa ne yhteystiedot, varmuuden
vuoksi.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Heh
heh, hyvä vitsi, vai oikein varmuuden vuoksi?</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Huokauksia,
huokausten silta…hän ei oikein tiedä. Hän empii vielä, nousee
ylös, istuutuu jälleen, nousee, istuutuu taas uudestaan, nousee ja
katoaa makuuhuoneeseen, palaa varttitunnin kuluttua teräväkulmainen
käyntikortti kädessään. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Idealescorts-seuralaispalvelun
kortti muistuttaa EU-lippua, se on täynnä pieniä keltaisia tähtiä,
joitten alle on tekstattu korkeilla tikkukirjaimilla: </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Jan
</span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Puh.
06 00 13 00 84.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">S-posti
</span></span><span style="color: blue;"><u><a href="mailto:j.aa@hotmail.com"><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">j.aa@hotmail.com</span></span></a></u></span><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">
</span></span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sailan
silmät imeytyvät kynään, jolla kirjaan yhteystiedot
puhelinmuistiooni.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kuule
Anna, mä en oikein tiedä pitäiskö sun kuitenkaan…</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Hän
huojuttaa päätään.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tiedätkö,
se oli maagista mutta…traagista.</span></span></div>
<div class="western">
<br /></div>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><b>Ote 2 G-piste</b></span></span></div>
</div>
</div>
<div class="western">
</div>
<div class="western">
</div>
<div class="western">
<div class="western">
<br />
<div class="western">
<div class="western">
</div>
</div>
<div class="western">
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Bäng.
Nyt menee läpi. </span></span>
</div>
</div>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Taikahetki
on lyhyt ja ohikiitävän horjuva, hän räpyttelee ikään kuin
haluaisi karistaa kohtaamisen kuin hilseen harteilta ja alkaa
liikahdella hätäisesti allani:</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Vähän
epämukava tämä tuoli eikö vaan? Muutetaanko sängylle? </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Oleskelutilan
valkoinen liukuovi aukeaa.</span></span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Leveä
vuodesohva keinahtaa allamme, lämmittää kuin uimaranta, täynnä
pehmeää hiekkaa. Orvokkikatse liimautuu seinään, ulkoavaruuteen,
kynttilöiden valokiilaan ja patteriin, josta sykkii lakanoille
kuumia lämpöaaltoja. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Hän vetää peiton
jaloilleen ja vaihtaa kolme kertaa asentoa aivan kuin selän alle
olisi jäänyt kiviä: </span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Sä
olet kuuma nainen. Ja tunnut tarvitsevan usein. Ehkä meidän täytyy
harventaa tahtia tai muuten voit tulla riippuvaiseksi.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Sitäkö sä
pelkäät?</span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Sitä
nimenomaan. Ja sitä sunkin pitäisi pelätä.</span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
mä en pelkää, mä tunnen eläväni pitkästä aikaa. Olisi ihanaa
viettää sun kanssa kokonainen yö. Mitä se mahtaa maksaa? </span></span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Tuskin se
maksaa mitään ylimääräistä, eihän me muutenkaan puuhastella normaalitaksoilla.
Enkä mä työskentele tuntipalkalla vaan fiiliksen mukaan. </span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Mikä fiilis
sulla on?</span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Vuodesohva
narahtelee liikkeiden alla, hän vetää peittoa ylemmäksi,
kaivautuu sen alle:</span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Oikeastaan
mulla on ollut sun kanssa alusta pitäen hyvä fiilis, vähän niin
kuin oltais sukulaissieluja.
Mutta en tiedä kannattaako meidän mennä tän pitemmälle. Mä pelkään että
sä unohdat pelisäännöt.</span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Mitkä
pelisäännöt?</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Etkö
sä enää muista? Ei saa laittaa tunteita peliin. Sunhan ei pitänyt
hakea mitään ihmissuhdetta.
</span></span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Seksisuhdekin
on ihmissuhde. Sä et ole dildo vaan ihminen.</span></span></div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Siinä se
ongelma piileekin. Ja juuri siksi kannattaa olla varovainen, sä voit
satuttaa itseäsi, jos
ihastut. </span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Mutta jos mä
olen varovainen, niin jäätsä sitten yöksi? </span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Hänen kätensä
lepäävät liikkumatta lakanalla, valkokultasormuksen
ruiskaunokinsiniset safiirit hohtavat oikeassa nimettömässä kuin
yötaivaalle eksynyt kuunsirppi. Peitto aaltoilee sängyllä. Hetki
venyy. </span>
</div>
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Voinhan mä
jäädä, hän vastaa viimein. </span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Silmät ohjautuvat
minuun: </span>
</div>
<div class="western">
<div class="western">
– <span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Vaikka
ehkä ei pitäis. Multa alkaa kohta rajat hämärtyä. Pakko
tunnustaa että</span></span><span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> sä
lataat kiihottavasti. </span></span></span>
</div>
<div class="western">
<br /></div>
<span style="font-size: x-small;"><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"></span></span></span><b><span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Ote 3 G- piste </span></b></div>
<br />
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Saila on jo
siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, hän on kirjoittanut
käsikirjoituksen, joka ei ole lainkaan rockn’n roll vaan täysin
destroy, ja sen skenaarion mukaan minä ja<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"> </span>Marc todella
eroamme ja entä sisko sitten?</span></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Niin sitten, hän
korottaa ääntään, sitten ei enää ole kainaloa, johon voi
vetäytyä nuolemaan haavoja. Niin sitten - ääni kohoaa jälleen -
on lähdettävä iskumarkkinoille etsimään uutta kumppania
tosimielessä ja siinä vaiheessa hymy voi hyytyä. Hän ei mitenkään
halua pelotella, ei tietenkään, mutta niistä markkinoista on yhtä
sun toista sanottavaa eikä valitettavasti aina niin hyvääkään,
sillä hän on ollut vapaana yli vuoden ja tietää mistä tuulet
puhaltavat. Jaa mistäkö? </span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">No suoraan
Jäämereltä ne puhaltavat, ystävä hyvä, ja helvetinmoisesta
suuresta tyhjyydestä! </span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Iskumarkkinoilla
ollaan siirrytty naisvihamieliseen aikakauteen ja jokin mättää ja
pahasti, Saila julistaa, liikkeellä on julma määrä naisenergiaa,
joka ei löydä purkautumiskanavia eikä kohteita.
Sukupuolijakaumasta on tullut sukupuolivinoutuma, roolijako on
muuttunut ja nainen on tasa-arvoistanut itsensä miehen
epäkiitolliselle paikalle metsästäjäksi. Nainen saalistaa ja
miehestä on tullut riistaa, harvinaista ja kallisarvoista herkkua,
kultaakin kalliimpaa. Onko sana miespula tuttu? Onko tullut etsittyä
työpaikalta, kuntosalilta, kesäfestivaaleilta, käytyä
baarikierroksilla, ystävien luona illallisilla ja bileissä? Onko
tullut luuhattua aamuyön ankeina tunteina diskojen ampumaradoilla
pokaamassa miehiä? </span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;">Ei, eipä ole, ei
ainakaan tarpeeksi. Mutta hän, toimittaja Saila Auermaa, on pitänyt
silmänsä auki ja juossut kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä,
baareissa ja diskoissa Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa ja
Lontoossa ja hän voi vannoa, että naisenergia pursuu kaduille ja
täyttää korttelit, kokonaiset kaupungit ja maanosat. Kaikki paikat
notkuvat naisia, toinen toistaan paremman näköisiä, tummia,
vaaleita, punatukkaisia, sinisilmäisiä, ruskeasilmäisiä, hoikkia
ja muodokkaita, povekkaita tai litteitä, kaksikymppisiä,
kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä, kuusikymppisiä,
eronneita, sinkkuja, yksinhuoltajia, kaikkialla on tolkuton kavalkadi
vapaita naisia, naisia odottamassa miestä. Ja hän voi kertoa, että
etsiminen on välillä hirveää ja on kammottavaa palata yöllä
yksin kotiin turhan baariretken tai diskoillan jälkeen. Niinä
hetkinä tekee mieli itkeä, ulvoa, repiä seinät ja tunkeutua
naapuriin tai iskeä kadulta ensimmäinen vastaantullut mies tai
ottaa kissa tai koira, jotta kotona<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"> </span>olisi joku joka
hengittää ja nukkuu yöllä vieressä. Sillä tyhjyys on välillä
musertavaa ja elämä toivotonta, koska etsivä ei läheskään aina
löydä eikä kolkuttavalle avata,ei millään
keinolla tai konstilla, ei edes nettailemalla. </span>
</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: small;">...</span><span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;"> </span></span></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
RMehttp://www.blogger.com/profile/07937260768032994772noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8159473241365604168.post-73638843161004449552017-02-09T20:23:00.000+02:002020-04-02T18:10:52.636+03:00G-piste ote 4<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Täysjyväriisipaketti
putoaa lattialle, Marc raapii nelipäiväistä fakiiriparransänkeään
ja heittäytyy pitkästä aikaa puheliaaksi: </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">No,
ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, ja oikeastaan hän on minulle
kiitoksen velkaa. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kirjailija
ei itse valitse aiheitaan, vaan aihe valitsee kirjailijan, ja hän on
saanut tästä latteasta uskottomuusdraamasta aiheen uuteen
romaaniin: seuraavaksi hän aikoo porautua nykyihmisen hysteeriseen
sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiin, joista on<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"> </span>tullut
henkilöstövuokrausta ja täydellisen sekavaa kanavapujottelua. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Maailma
on hajonnut ja me sen mukana, jatkuva muutosprosessi on särkenyt
turvarakennelmat, ja pätkäajattelu ja epävarmuus ovat levinneet
työpaikoilta koteihin. Ihminen on menettänyt tulevaisuudenvisionsa
ja kykynsä pitkäjänteiseen toimintaan. Harva jaksaa pysähtyä ja
rakentaa mitään. Hädissään ihminen etsii lohtua uusista
teknologisista leluista, viihdeteollisuudesta, extreme-elämyksistä,
humalatiloista ja alati vaihtuvista kumppaneista. Internet on
nopeuttanut tätä kehitystä ja luonut harhan loputtoman vaihtelun
ja rajattomien mahdollisuuksien maailmasta, missä elämään voi
nopeasti tilata uutta sisältöä. </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Minäkin
olen langennut tähän halpaan ja niinpä Marc aikoo kirjoittaa
minusta, minusta tulee loistava romaanihahmo. Voisiko olla
otollisempaa mallia kuin tällainen nettikuplan,
hetimullekaikkitänne-filosofian, median, amerikkalaisen
roskaviihteen ja kaikkialle tunkevan seksipuuron aivopesemä,
nuoruuskrampin kourissa sätkyttelevä, angstinen ja epäkypsä
keski-ikäinen seksiaddikti, joka juoksee nuorten miesten perässä,
ravaa uimahallissa ja kuuraa kroppaansa selluliittivoiteilla, elää
eksistentiaalisessa tyhjiössä ja kuvittelee, että onni löytyy
vaihtelusta, uusista seksipartnereista ja kiihkoseksistä,
deittailusta, juhlimisesta ja hetken huumasta? </span></span>
</div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">Parempaa
mallia ei löydy ja muotokuvasta tulee pirullinen, veitsenterällä
leikattu pala tätä pelon, epävarmuuden, itsekkyyden ja
lapsellisten pseudoelämysten aikaa, sen hän vannoo.</span></span></div>
<div class="western">
<br /></div>
<div class="western">
<span style="font-family: "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: small;">---</span></span></div>
<div class="western">
<br />
<br /></div>
<div class="western">
<br /></div>
<div class="western">
<br /></div>
RMehttp://www.blogger.com/profile/07937260768032994772noreply@blogger.com0