Täysjyväriisipaketti
putoaa lattialle, Marc raapii nelipäiväistä fakiiriparransänkeään
ja heittäytyy pitkästä aikaa puheliaaksi:
No,
ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, ja oikeastaan hän on minulle
kiitoksen velkaa.
Kirjailija
ei itse valitse aiheitaan, vaan aihe valitsee kirjailijan, ja hän on
saanut tästä latteasta uskottomuusdraamasta aiheen uuteen
romaaniin: seuraavaksi hän aikoo porautua nykyihmisen hysteeriseen
sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiin, joista on tullut
henkilöstövuokrausta ja täydellisen sekavaa kanavapujottelua.
Maailma
on hajonnut ja me sen mukana, jatkuva muutosprosessi on särkenyt
turvarakennelmat, ja pätkäajattelu ja epävarmuus ovat levinneet
työpaikoilta koteihin. Ihminen on menettänyt tulevaisuudenvisionsa
ja kykynsä pitkäjänteiseen toimintaan. Harva jaksaa pysähtyä ja
rakentaa mitään. Hädissään ihminen etsii lohtua uusista
teknologisista leluista, viihdeteollisuudesta, extreme-elämyksistä,
humalatiloista ja alati vaihtuvista kumppaneista. Internet on
nopeuttanut tätä kehitystä ja luonut harhan loputtoman vaihtelun
ja rajattomien mahdollisuuksien maailmasta, missä elämään voi
nopeasti tilata uutta sisältöä.
Minäkin
olen langennut tähän halpaan ja niinpä Marc aikoo kirjoittaa
minusta, minusta tulee loistava romaanihahmo. Voisiko olla
otollisempaa mallia kuin tällainen nettikuplan,
hetimullekaikkitänne-filosofian, median, amerikkalaisen
roskaviihteen ja kaikkialle tunkevan seksipuuron aivopesemä,
nuoruuskrampin kourissa sätkyttelevä, angstinen ja epäkypsä
keski-ikäinen seksiaddikti, joka juoksee nuorten miesten perässä,
ravaa uimahallissa ja kuuraa kroppaansa selluliittivoiteilla, elää
eksistentiaalisessa tyhjiössä ja kuvittelee, että onni löytyy
vaihtelusta, uusista seksipartnereista ja kiihkoseksistä,
deittailusta, juhlimisesta ja hetken huumasta?
Parempaa
mallia ei löydy ja muotokuvasta tulee pirullinen, veitsenterällä
leikattu pala tätä pelon, epävarmuuden, itsekkyyden ja
lapsellisten pseudoelämysten aikaa, sen hän vannoo.
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti