torstai 13. helmikuuta 2020

KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN


Kaksi eri-ikäistä kertojaa, mies ja nainen, eri elämänvaihe, eri ongelmat, eri tavoitteet, sama halu elää, elää enemmän. "Pelkureille ei tapahtu mitään. Eläminen on uskaltamista."

Mitä on mielekäs elämä? Eronnut freelancer-suomentaja Elina kaipaa päiviinsä muutakin sisältöä kuin käännöstyöt, aikuiselle tyttärelle skypettämisen ja vierailut iäkkään isän luona hoitokodissa. Isosisko Mariannen esimerkki seesteisestä arjesta koirien, viinin ja mausteyrttien kasvattamisen parissa ei houkuttele Elinaa, ja aika rientää...
Kiireisiä ruuhkavuosia elävä perheenisä Arno puolestaan on väsynyt rutiiniarkeen ja liittonsa lähes olemattomaan avioseksiin ja etsii nettideitistä halukasta naista. "Avioliitto ei estä näkemästä ulkomaailmaa eikä ihastumasta muihin, parisuhde on monimutkainen yhtälö, kun sitoutuu yhteen ihmiseen saa kieltäytyä paljosta."
Kun Arnon ja häntä huomattavasti vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla vain tilapäinen seikkailu.

"KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN on ranskalaisen elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa tarkkanäköisesti avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta." (Karisto)

"Kyyninen herkkupala." (Me Naiset)
"Tyylikäs ja elämänhaluinen pieni romaani." (Kirjavinkit)
"Todentuntuinen kuvaus kahden ihmisen arjesta ja unelmista." (Kaleva)
"Tämä oli tän vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja. Niin hyvää sanan käyttöä, herkkyyttä ja niin tavallinen tarina." (Maukumauu/Marjukka Instagramissa)

Karisto, 2020
Kansi: Jussi Karjalainen
Kovakantinen kirja
E-kirja

KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN, otteita kirjasta

------

OTE 1 ELINA

Kaikki ne hetket kun olet yksin.
Olin valinnut vetävimmät vaatteet ja alusasut, sivellyt kasvoihini kaikki mahdolliset tuhkimotipat, korostusaineet ja meikit mitä meikkipussista löytyi. Oloni oli silti epävarma, kuin menisi viimeiselle tuomiolle. Saavuin reilusti etuajassa. Olin lähtenyt liikkeelle hyvissä ajoin siltä varalta että bussi olisi myöhässä. Bussi saapui Sörnäisiin minuutilleen aikataulussa.Yritin tappaa aikaa Fidassa. Kiertelin vaaterivistöjä, mutta olin liian hermostunut pystyäkseni keskittymään kirpputoriostoksiin.

Kello lähestyi kuutta. Keräsin rohkeutta ja kävelin Iltakouluun. Baarin ovessa oli liukas metallikahva, sisältä lehahti tunkkaista ilmaa. Paikka oli täynnä. Tilasin tiskiltä mojiton ja siihen tupla-annoksen rommia. Baarimikon katse liimautui selkääni kun suuntasin takaosan loosiin, jossa oli pari vapaata paikkaa. Pöydässä istui kaksi keski-ikäistä naista. Tarkistin että kattolampun valokiila osui omalle paikalleni suoraan edestä. Epäedullisessa valaistuksessa näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Lisäsin huulipunaa. Naiset lipittivät vieressä olutta ja puhuivat kollegoista ja kokouksista, olivat ilmeisesti työtovereita.  

Into the wild oli myöhässä. Aloin toivoa, ettei hän tulisi lainkaan, pääsisin pälkähästä, sellaistakin sattuu. Jotkut tyypit jättävät treffit kylmästi väliin ilmoittamatta mitään, netissä saa varautua kaikkeen. Ikkunasta näkyi Piritorille. Vastapäisen talon takaa pilkotti kapea kaistale taivasta. Pöydällä virui iltapäivälehtiä. Selailin julkkisjuoruja ja päivän urheilu-uutisia. Teksti oli täyttä hepreaa.
Yhtäkkiä tummanvaalea nuori mies seisoi edessäni.
Olin odottanut korkeintaan mukiinmenevää vähän pyöristynyttä perheenisää, mutta mies oli paljon paremman näköinen kuin olin kuvitellut, yksi niistä suloisista nuorista isistä, jotka työntelevät nahkatakissa, farkuissa ja Converse-tennareissa lastenrattaita tavaratalojen leluosastoilla. En hahmottanut oliko suuni hymyssä vai tiukan totinen, menin täysin lukkoon. Epäröimme pitäisikö kätellä, tuttavallisemmin halata tai vaihtaa poskisuukot. Emme tehneet mitään. Naiset vilkuilivat meitä pöydän päästä, panivat varmaan merkille ikäeron ja tilanteen outouden.
– Mä olen Arno. Hauska tutustua.

--------
OTE 2 ARNO

Baarissa kävi levoton kuhina, väkeä tuli ja meni. Mojitot oli juotu, naisen lasin reunaan oli jäänyt punaisia huulipunanjälkiä. Hain lisää juotavaa, alkukireys alkoi haihtua. Siirryin itse asiaan:
– Sulla on siis parisuhde? Tarkoitan että ollaan samassa veneessä.
– Mä olen eronnut mutta mulla on viikonloppuystävä. Sängyssä vaan ei oikein pelaa,nainen vastasi lyhyesti.
– Sama täällä, vaimon synnytysmasennus on latistanut meidän seksielämän. Muuten meillä menee hyvin. Mä etsin todella vain pientä seikkailua, tarkensin ettei vain syntyisi turhia kuvitelmia.
Nainen nyökkäsi ymmärtäväisesti, vähän tätimäisesti, oli ilmeisesti kuullut näitä juttuja ennenkin. Hän hipaisi sormilla hiuksiaan, hyvä, hänellä ei ollut irtokynsiä, jotka voisivat raapia ihooni naarmuja. Läheltä katsottuna hänellä oli paljon silmänympärysryppyjä.
Takintaskussani pirisi.
Tietysti se oli Milla, hölmö kun olin unohtanut sulkea kännykän tai laittaa sen äänettömälle. Suljin puhelimen vastaamatta. Nainen katseli vaivautuneena ympärilleen, avaran kaula-aukon alta pilkotti leopardikuvioisten rintaliivien mustaa pitsiä, alusvaatteet olivat varmasti seksikkäät. Nainen pani katseeni merkille ja hymyili. Hänen pitäisi hymyillä useammin, hymy valaisi hänen kasvonsa, hän näytti yllättävän nuorelta.
Olin järjestänyt vapaaillan käyttäen alibina firman työillallista ja varmistanut, että baarin lähellä oli edullinen hostelli, jossa oli vapaita huoneita. Nainen oli ihan hyvännäköinen ja vaikutti psyykkisesti normaalilta, mikään hänessä ei antanut aihetta olettaa sänkypuuhien epäonnistuvan, otin askeleen eteenpäin:
– Sä olet viehättävä nainen, sanoin. – Mitä sä pidät minusta?
– Sä olet erittäin hurmaava.
Hän hymyili uudelleen, vähän flirttailevasti. Seuraava siirto oli vaikeampi, ehdotus ei saanut olla liian töksähtävä, piti löytää oikea sanavalinta, sanoa jotain kohteliasta ja samalla kiihottavaa, mutta Milla odotti kotona ja aikaa oli rajoitetusti, joten sain kakisteltua kurkustani:
– Mitä mieltä olet, lähdetäänkö hotelliin?
Nainen räpytteli silmiään ja oli vähällä kaataa lasinsa:
– Ai nyt heti?
– Niin, voitais ainakin kokeilla. Pääseehän sieltä pois jos siltä tuntuu.
– No...kai me voidaan lähteä, hän sammalsi ja vaikutti yhtä innostuneelta kuin olisi menossa hammaslääkäriin. Aloin epäillä, tuleeko tästä mitään.
Nainen lähti vessaan ja suoristi matkalla hamettaan. Hän käveli hieman tönkösti korkeilla koroillaan, ehkä kengät olivat epämukavat. Hänellä oli hyvä vartalo, sirot sääret pilkottivat minihameen alta.  Nainen viipyi vessassa ikuisuuden, mitä hän oikein puuhasteli, oliko hän livistänyt? Kello oli jo puoli kahdeksan. Tarkistin että pankkikortti on mukana ja kännykkä kiinni, käteni vapisivat.

--------
OTE 3 ELINA

Soitin Mariannelle ja ehdotin ravintolailtaa kaupungilla.
Marianne epäröi. Hän ei koskaan ole ulosmenotuulella. On halvempaa ja vaivattomampaa tissutella kotona tai ystävien luona. Marianne vastaa aina ehdotuksiin samalla litanialla: Nuk ja Nuga pitäisi jättää yksin, koirat voivat haukkua yöllä ja häiritä naapureita ja miksi hän muutenkaan lähtisi keskustan tungokseen väsyttämään itseään kun ei kerran etsi mitään.
– Sinä se sitten jaksat. Isän tilanne ei juhlimalla parane, Marianne tokaisi vakiolitaniansa päätteeksi.
– On tässä muutakin. Mä olen sekaantunut naimisissa olevaan mieheen.
Puhelimesta ei kuulunut mitään. Aistin sanattoman arvostelun. Marianne muisti hyvin Luka-romanssin laukaiseman ahdistustilan ja suhdehuolet, joita olin purkanut hänelle yksityiskohtaisesti viikkotolkulla. Arvasin Mariannen ajatukset: taas se on alkanut sekoilla miesten kanssa, eikö se ikinä kasva aikuiseksi ja älyä varoa? Hetken kuluttua Marianne ähisi linjan toisessa päässä tuskastuneena aivan kuin olisi saanut kutsun vatsantähystykseen:
– Vai oikein aviomies, se on ainakin varma tapa hankkia ikävyyksiä. Älä vaan ala kuvitella mitään kuten viimeksi. Pelkkä seksi loppuu lyhyeen kuin kananlento, kun uutuudenviehätys on ohi kaveri luikkii takuulla vaimon luo tai etsii uusia seikkailuja. Onko se tyyppi vielä nuorikin?
– On se, 38- vuotias.
– Mitähän sinäkin oikein etsit? Sä voisit olla sen äiti, Marianne kivahti kuivasti. – Sä pakenet itseäsi, sulla on kova tarve tuntea itsesi nuoreksi.
- Mulla on tarve tuntea itseni eläväksi.
- Elävä voi olla monella tavalla, maailmassa on muitakin elämyksiä kuin seksi. Ilot ja nautinnot muuttuu iän myötä. Mä tunnen itseni eläväksi kun mä ulkoilutan koiriani ja haukkaan raitista ilmaa. Eikä mun tarvitse stressata jonkun varatun häiskän takia, onko se muka niin ihanaa että se on sen väärti? Mutta kai meidän täytyy mennä ulos, kun asiat kerran ovat noin huonosti.

Illalla kävimme sushilla Eerikinkadulla.
Marianne oli poikkeuksellisesti kihartanut hiuksensa, laittanut pukevan kotelomekon ja vaihtanut järkevät lenkkitossunsa korkokenkiin. Hän maisteli varovasti wasabikastikettaan ja esitelmöi minulle kuin nurkkaan ajetulle villieläimelle turhista peloista, realiteettivajeesta ja meditaatioharjoituksista, joitten avulla myös herkät tunneihmiset voivat oppia hallitsemaan ajatuksiaan ja katsomaan elämää uudesta näkökulmasta. Kenenkään ei ole pakko jäädä negatiivisten ajatusmalliensa vangiksi loppuiäksi jos ei halua. Jokainen voi kypsyä itsenäiseksi aikuiseksi, päästä eroon suhderiippuvuuksista ja oppia erottamaan olennainen joutavuuksista.
Marianne maalaili taulua kauniisti vanhenevasta, seestyneestä seniorista, joka poimii rusinat päiviensä kuivuvasta pullasta, polskii iloisesti uimahallin vesijuoksuradalla ja tietää, milloin on aika jättää lapselliset haihatukset ja hölmöilyt. Minua alkoi ärsyttää. Mikä hemmetin olennaisuuksien lajittelupiste Marianne kuvitteli olevansa? Mistä hän tietää mikä on itse kullekin tärkeää? Ihmiset ovat erilaisia. Elämää esiintyy muissakin muodoissa kuin siinä, minkä itse tuntee. Eikö olennaista ole toivo, se että on elämässä kiinni?

-------
OTE 4 ARNO

Hanko vilkkaimpaan loma-aikaan, en todellakaan innostunut ajatuksesta. Näen unissanikin ne ruuhkaiset rantakadut, pienessä lomapöhnässä aalloilla keikkuvat lainelautailijat, aurinkotuolit, bikinien alta pilkistävät rusketusraidat ja purjehdusseuran valkoisiin shortseihin ja tummansinisiin neulepuseroihin sonnustautuneet pönäkät veneilijät.
Milla suunnittelee jo kesälomaa, hän on kaavaillut äitinsä kanssa, että me menemme viikoksi Erinin ja Lassen huvilalle Hankoon. Milla olisi voinut ensin kysyä minun mielipidettäni ja puhua vasta sen jälkeen Erinin kanssa. Me olemme kärvistelleet Millan vanhempien huvilalla joka helvetin kesä viimeiset kahdeksan vuotta, löhöilleet rannalla, istuneet tuntikausia lounaalla keskellä kirkasta päivää grillaamassa kalaa ja kuunnelleet selostuksia sen ja sen tädin tai serkun beetasalpaajista ja palloista, joita Lasse puttasi viime turnauksella golfkentän reikiin. Joka kesä olen kieltäytynyt Lassen säännöllisesti tarjoamasta lounaskonjakista, saunonut kyllästymiseen asti ja suunnitellut iltapäivän ruokaostoksia ja rantaretkiä. Milla ja Erin ovat samanlaisia pakkomielteisiä organisaattoreita, he jaksavat listata kaikki uimarannalla tarvittavat tavarat, välipalat, uimapuvut, lapiot, sangot, aurinkovarjot, vaipat ja puhdistuspyyhkeet, mitään ei saa unohtua, vaikka rannan lähellä on monta kauppaa.
Viikko menee nopeasti, vakuutti Milla ja vetosi käytännön seikkoihin, syksyllä Alisa menee esikouluun ja Axel tarhaan, Milla aikoo palata töihin, sitä ennen tekisi hyvää levätä ja loma tulisi edulliseksi. Erin ja Lasse voivat tarvittaessa puuhailla lasten kanssa, istutella kukkia puutarhaan ja viedä heitä leikkipuistoihin ja veneilemään, me saamme olla rauhassa kahden.
Halusinko olla Millan kanssa rauhassa kahden?
Me pyöräilisimme, istuskelisimme kahviloissa ja kiertelisimme puolikuuron vanhan hippitaiteilijan keramiikka-ateljeessa, ostaisimme pelkästä säälinsekaisesta solidaarisuudesta jälleen uuden keramiikkakoiran, jonka Milla kiikuttaisi heti Helsinkiin päästyään pieneksi käyneiden lastenvaatteiden kanssa Emmaukseen, niin hän teki joka vuosi. Illalla kuljeskelisimme rantabulevardilla, ottaisimme paukut paikallisten ruokafriikkien ja lomanviettäjien suosimassa makasiiniravintolassa, tilaisimme ehkä saaristolaispöydän ja viiniä, yrittäisimme unohtaa arjen ja loihtia iltaan vastarakastuneitten romantiikkaa.
Lämmin ilta, hyvää viiniä, hieno merimaisema, auringonlasku kuin Google imagen upeimmassa maisemakuvassa, mutta Milla ja minä emme olleet vastarakastuneita, me olimme aviopari, romantiikka oli liuennut arkeen aikaa sitten. Keskustelu lipsahtaisi vierashuoneen lattiaremonttiin, Alisan maitohampaisiin, Axelin tulevaan hoitopaikkaan ja huomiseen ohjelmaan. Ravintolan jälkeen kävelisimme takaisin huvilalle, pujahtaisimme lakanoihin ja yrittäisimme tavoittaa kadonneen taian, minä ajattelisin Dave Gahania, sitä synkkää mustavalkoista videota ja Preciousin teräviä kitarasoundeja, jotka takoivat kattopeltiin kuin sade. Precious and fragile things need special handling, en näkisi Elinaa kuukauteen.



torstai 9. helmikuuta 2017

G-piste

 
"Elämässä on valittava ikävystymisen ja kärsimyksen välillä." 
(Madame de Staël)

G-PISTE on romaani sukupuoliroolien muutoksista, miesten paineista ja naisten yksinäisyydestä, salatuista tarpeista joita ei aina lausuta ääneen. 
Kaikkialla sama kaipuu, Pariisista Helsinkiin. 
Annan pitkä avioliitto ranskalaisen Marcin kanssa on näivettynyt uomiinsa, kommunikaatio aviomiehen kanssa takkuilee ja tytär on ehtinyt murrosikään. Arki Joinville-le-Pontissa Pariisin lähellä on tasaisen harmaata. Aviomiehen potenssiongelmat latistavat tunnelmaa entisestään, Anna turhautuu pahasti naisena ja kokee vuosien valuvan hukkaan. Hän etsii ulospääsyä tilanteesta ja päätyy hätäratkaisuna kokeilemaan maksuseksiä. Kokemus satunnaisesti eskorttina toimivan ulkomaalaisen miehen kanssa on ristiriitainen ja oudon kiehtova. Viattomaksi piristykseksi tarkoitettu irtiotto muuttuu vähitellen tuhon romantiikaksi ja aiheuttaa lopulta Annan elämässä suuren mullistuksen. 
 "Naiset rypevät yksinäisyydessä ja miehet riittämättömyydessä, eikä kukaan löydä omaa paikkaansa." (ote  kirjasta)

G-PISTE (Myllylahti, 2007)
Kansi: Stéphane Ballériaud
E-kirja (Myllylahti, 2020)
(kovakantisen painos loppu)


G-PISTE
Äänikirja (Saga Egmont FI, 2020)

"Kirjan vahvuus on ehdottomasti sen väkevässä ja vangitsevassa tarinassa." (MTV3/Helmi)
"Anneli Vehkoo teki rohkean kirjan seksinpuutteesta. Teos G-piste kannattaa lukea." (Gloria)
"Yllättäen kirjan tarina on nyt jopa ajankohtaisempi kuin julkaisuvuonnaan." (Myllylahti)


G-piste otteet 1,2,3

Ote 1 G-piste

Paksu savupilvi nousee kattoon. Huoneessa alkaa olla kuuma.
No minkälaista se oli?
Ääneni rapisee kuin voipaperi.
Sailan kasvoille leviää harsomainen ilme.
Se oli vähän erilaista kuin mitä mä olin kuvitellut, se oli vähän…viileää, mutta ihanaa. Se mies oli tosi hyvä teknikko ja mielettömän viriili ja herkkävireinen. Se tiesi tasan tarkkaan missä g-piste sijaitsee.
Alavatsassani alkaa nykiä oudosti, viini menee väärään kurkkuun.
Kerroitko sille kuka sä olet? kysyn hapuillen.
En tietenkään. Eskortit ei paljon kysele, niissä kuvioissa ei lätistä liikoja. Totta kai se huomasi että mulla on aksentti ja sanoin vaan että olen skandinaavi ja nimeni on Eva.
Ja miltä se maksaminen tuntui?
Saila alkaa rypistellä kulmiaan, varpaat liikahtelevat vaisusti paksulla plyysimatolla. Boulevard Montparnasselta kantautuu huoneeseen etäistä liikenteen kohinaa.
Raolleen jääneet Marimekko-verhot lepattavat vedossa ikkunassa, verhojen musta apilakuvio heiluu nykivästi kuin haaviin uinut kala.
Tuntuihan se hirmu oudolta ja jotenkin alentavalta kun piti maksaa
miehestä, hän sanoo vihdoin. – Ja siinä lopussa oli ankeeta kun tajusi että se oli siinä, että koko juttu oli sille tyypille pelkkä rutiinikeikka ja se viis veisasi koko hommasta.
Paljonko se lysti maksoi?
En viitsi sanoa. Mutta sen verran siihen upposi että mä en uskaltanut ottaa siihen uudelleen yhteyttä, mä pelkäsin että se päättyy huonosti. Kuvittele jos sellaiseen namuun jää koukkuun, siinä voi menettää omaisuutensa.
Suutani kuivaa. Kaadan karahvista vettä ja tyhjennän lasin yhdellä siemauksella.
Saila nousee vetämään verhot tiiviimmin kiinni, palaa takaisin sohvalle, räväyttää sytyttimen savukkeeseen ja silmänsä minuun, kysyy olenko järkyttynyt.
En, en ollenkaan, kai sellaista voi sattua kenelle tahansa.
Sailan suu kääntyy velttoon protestiasentoon.
Ei nyt sentään, ei pidä liioitella, hän lausuu luotettavaan asiaohjelmasävyyn aivan kuin luettelisi Wall Streetin pörssikursseja, ei sellaista satu kenelle tahansa, mutta joillekin kyllä, joskus ja joissakin tietyissä olosuhteissa. Elämä, ihmisen kätketty minä ja salatut tarpeet eivät aina ole hallittavissa, ne ylittävät minkkistoolamuurin, frigidien kukkahattutätien ja tiukkapipoisimpien lainsäätäjien näkemykset. Joskus libidoa, ihmisen ikävää toisen luo ja elämännälkää ei voi kompensoida munkkipossuilla tai kaljalla, hölkkäämällä, vaateostoksilla, Saalem-seurakunnan kokouksilla tai haaveilemalla Jude Law’sta tai uppoutumalla työhön, lapsiin tai oopperaelämyksiin. Joskus yö on syvä, epätoivo suurta ja kaipuu pohjatonta, ja on kerta kaikkiaan pakko tuntea toisen ihmisen iho ja saada seksiä, ja jos joku korrekti yksilö on valmis omasta vapaasta tahdostaan auttamaan sellaisessa hätätilanteessa vaikka rahastakin, niin sehän on yksityisasia eikä kuulu kenellekään. Maksamalla voi voittaa aikaa, välttää turhat etsinnät, turhauttavat baariretket ja diskojen parketeilta viime minuuteilla isketyt virhelaukaukset sekä muut ikävät sänkykamariyllätykset ja saada ohikiitäväksi hetkeksi lohtua ja vetreää seuraa, vaikka toisaalta…
Vaikka toisaalta mitä?
Vaikka toisaalta mä en vieläkään tajua että mun piti mennä niin pitkälle. Jotain on kyllä pielessä jos naisen täytyy maksaa kunnon panosta.
Sailan suusta purkautuu hattaramaisia, paksuja savukuplia, jotka leijuvat hitaasti kohti kattoa.
Kaadan laseihin lisää viiniä. Lasien pohjalle jää sakeaa punaista sakkaa.
No…ei sulla, kakistelen. – Ei sulla satu olemaan sen miehen yhteystietoja?
Saila jäykistyy paikalleen kuin suolapatsas ja heittää viileän katseen:
Sun ei ole mitenkään pakko seurata heti mun esimerkkiä. Ensin kannattaa kyllä käyttää normaalikanavia.
Tottakai mä käytän mutta voithan sä antaa ne yhteystiedot, varmuuden vuoksi.
Heh heh, hyvä vitsi, vai oikein varmuuden vuoksi?
Huokauksia, huokausten silta…hän ei oikein tiedä. Hän empii vielä, nousee ylös, istuutuu jälleen, nousee, istuutuu taas uudestaan, nousee ja katoaa makuuhuoneeseen, palaa varttitunnin kuluttua teräväkulmainen käyntikortti kädessään.
Idealescorts-seuralaispalvelun kortti muistuttaa EU-lippua, se on täynnä pieniä keltaisia tähtiä, joitten alle on tekstattu korkeilla tikkukirjaimilla:
Jan
Puh. 06 00 13 00 84.
Sailan silmät imeytyvät kynään, jolla kirjaan yhteystiedot puhelinmuistiooni.
Kuule Anna, mä en oikein tiedä pitäiskö sun kuitenkaan…
Hän huojuttaa päätään.
Tiedätkö, se oli maagista mutta…traagista.

Ote 2 G-piste

Bäng. Nyt menee läpi.
Taikahetki on lyhyt ja ohikiitävän horjuva, hän räpyttelee ikään kuin haluaisi karistaa kohtaamisen kuin hilseen harteilta ja alkaa liikahdella hätäisesti allani:
Vähän epämukava tämä tuoli eikö vaan? Muutetaanko sängylle?
Oleskelutilan valkoinen liukuovi aukeaa.
Leveä vuodesohva keinahtaa allamme, lämmittää kuin uimaranta, täynnä pehmeää hiekkaa. Orvokkikatse liimautuu seinään, ulkoavaruuteen, kynttilöiden valokiilaan ja patteriin, josta sykkii lakanoille kuumia lämpöaaltoja.
Hän vetää peiton jaloilleen ja vaihtaa kolme kertaa asentoa aivan kuin selän alle olisi jäänyt kiviä:
Sä olet kuuma nainen. Ja tunnut tarvitsevan usein. Ehkä meidän täytyy harventaa tahtia tai muuten voit tulla riippuvaiseksi.
Sitäkö sä pelkäät?
Sitä nimenomaan. Ja sitä sunkin pitäisi pelätä.
Mutta mä en pelkää, mä tunnen eläväni pitkästä aikaa. Olisi ihanaa viettää sun kanssa kokonainen yö. Mitä se mahtaa maksaa?
Tuskin se maksaa mitään ylimääräistä, eihän me muutenkaan puuhastella normaalitaksoilla. Enkä mä työskentele tuntipalkalla vaan fiiliksen mukaan.
Mikä fiilis sulla on?
Vuodesohva narahtelee liikkeiden alla, hän vetää peittoa ylemmäksi, kaivautuu sen alle:
Oikeastaan mulla on ollut sun kanssa alusta pitäen hyvä fiilis, vähän niin kuin oltais sukulaissieluja. Mutta en tiedä kannattaako meidän mennä tän pitemmälle. Mä pelkään että sä unohdat pelisäännöt.
Mitkä pelisäännöt?
Etkö sä enää muista? Ei saa laittaa tunteita peliin. Sunhan ei pitänyt hakea mitään ihmissuhdetta.
Seksisuhdekin on ihmissuhde. Sä et ole dildo vaan ihminen.
Siinä se ongelma piileekin. Ja juuri siksi kannattaa olla varovainen, sä voit satuttaa itseäsi, jos ihastut.
Mutta jos mä olen varovainen, niin jäätsä sitten yöksi?
Hänen kätensä lepäävät liikkumatta lakanalla, valkokultasormuksen ruiskaunokinsiniset safiirit hohtavat oikeassa nimettömässä kuin yötaivaalle eksynyt kuunsirppi. Peitto aaltoilee sängyllä. Hetki venyy.
Voinhan mä jäädä, hän vastaa viimein.
Silmät ohjautuvat minuun:
Vaikka ehkä ei pitäis. Multa alkaa kohta rajat hämärtyä. Pakko tunnustaa että sä lataat kiihottavasti.

Ote 3  G- piste 

Saila on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, hän on kirjoittanut käsikirjoituksen, joka ei ole lainkaan rockn’n roll vaan täysin destroy, ja sen skenaarion mukaan minä ja Marc todella eroamme ja entä sisko sitten?
Niin sitten, hän korottaa ääntään, sitten ei enää ole kainaloa, johon voi vetäytyä nuolemaan haavoja. Niin sitten - ääni kohoaa jälleen - on lähdettävä iskumarkkinoille etsimään uutta kumppania tosimielessä ja siinä vaiheessa hymy voi hyytyä. Hän ei mitenkään halua pelotella, ei tietenkään, mutta niistä markkinoista on yhtä sun toista sanottavaa eikä valitettavasti aina niin hyvääkään, sillä hän on ollut vapaana yli vuoden ja tietää mistä tuulet puhaltavat. Jaa mistäkö?
No suoraan Jäämereltä ne puhaltavat, ystävä hyvä, ja helvetinmoisesta suuresta tyhjyydestä!
Iskumarkkinoilla ollaan siirrytty naisvihamieliseen aikakauteen ja jokin mättää ja pahasti, Saila julistaa, liikkeellä on julma määrä naisenergiaa, joka ei löydä purkautumiskanavia eikä kohteita. Sukupuolijakaumasta on tullut sukupuolivinoutuma, roolijako on muuttunut ja nainen on tasa-arvoistanut itsensä miehen epäkiitolliselle paikalle metsästäjäksi. Nainen saalistaa ja miehestä on tullut riistaa, harvinaista ja kallisarvoista herkkua, kultaakin kalliimpaa. Onko sana miespula tuttu? Onko tullut etsittyä työpaikalta, kuntosalilta, kesäfestivaaleilta, käytyä baarikierroksilla, ystävien luona illallisilla ja bileissä? Onko tullut luuhattua aamuyön ankeina tunteina diskojen ampumaradoilla pokaamassa miehiä?
Ei, eipä ole, ei ainakaan tarpeeksi. Mutta hän, toimittaja Saila Auermaa, on pitänyt silmänsä auki ja juossut kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, baareissa ja diskoissa Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa ja Lontoossa ja hän voi vannoa, että naisenergia pursuu kaduille ja täyttää korttelit, kokonaiset kaupungit ja maanosat. Kaikki paikat notkuvat naisia, toinen toistaan paremman näköisiä, tummia, vaaleita, punatukkaisia, sinisilmäisiä, ruskeasilmäisiä, hoikkia ja muodokkaita, povekkaita tai litteitä, kaksikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä, kuusikymppisiä, eronneita, sinkkuja, yksinhuoltajia, kaikkialla on tolkuton kavalkadi vapaita naisia, naisia odottamassa miestä. Ja hän voi kertoa, että etsiminen on välillä hirveää ja on kammottavaa palata yöllä yksin kotiin turhan baariretken tai diskoillan jälkeen. Niinä hetkinä tekee mieli itkeä, ulvoa, repiä seinät ja tunkeutua naapuriin tai iskeä kadulta ensimmäinen vastaantullut mies tai ottaa kissa tai koira, jotta kotona olisi joku joka hengittää ja nukkuu yöllä vieressä. Sillä tyhjyys on välillä musertavaa ja elämä toivotonta, koska etsivä ei läheskään aina löydä eikä kolkuttavalle avata,ei millään keinolla tai konstilla, ei edes nettailemalla.

... 



G-piste ote 4

Täysjyväriisipaketti putoaa lattialle, Marc raapii nelipäiväistä fakiiriparransänkeään ja heittäytyy pitkästä aikaa puheliaaksi:
No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, ja oikeastaan hän on minulle kiitoksen velkaa.
Kirjailija ei itse valitse aiheitaan, vaan aihe valitsee kirjailijan, ja hän on saanut tästä latteasta uskottomuusdraamasta aiheen uuteen romaaniin: seuraavaksi hän aikoo porautua nykyihmisen hysteeriseen sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiin, joista on tullut henkilöstövuokrausta ja täydellisen sekavaa kanavapujottelua.
Maailma on hajonnut ja me sen mukana, jatkuva muutosprosessi on särkenyt turvarakennelmat, ja pätkäajattelu ja epävarmuus ovat levinneet työpaikoilta koteihin. Ihminen on menettänyt tulevaisuudenvisionsa ja kykynsä pitkäjänteiseen toimintaan. Harva jaksaa pysähtyä ja rakentaa mitään. Hädissään ihminen etsii lohtua uusista teknologisista leluista, viihdeteollisuudesta, extreme-elämyksistä, humalatiloista ja alati vaihtuvista kumppaneista. Internet on nopeuttanut tätä kehitystä ja luonut harhan loputtoman vaihtelun ja rajattomien mahdollisuuksien maailmasta, missä elämään voi nopeasti tilata uutta sisältöä.
Minäkin olen langennut tähän halpaan ja niinpä Marc aikoo kirjoittaa minusta, minusta tulee loistava romaanihahmo. Voisiko olla otollisempaa mallia kuin tällainen nettikuplan, hetimullekaikkitänne-filosofian, median, amerikkalaisen roskaviihteen ja kaikkialle tunkevan seksipuuron aivopesemä, nuoruuskrampin kourissa sätkyttelevä, angstinen ja epäkypsä keski-ikäinen seksiaddikti, joka juoksee nuorten miesten perässä, ravaa uimahallissa ja kuuraa kroppaansa selluliittivoiteilla, elää eksistentiaalisessa tyhjiössä ja kuvittelee, että onni löytyy vaihtelusta, uusista seksipartnereista ja kiihkoseksistä, deittailusta, juhlimisesta ja hetken huumasta?
Parempaa mallia ei löydy ja muotokuvasta tulee pirullinen, veitsenterällä leikattu pala tätä pelon, epävarmuuden, itsekkyyden ja lapsellisten pseudoelämysten aikaa, sen hän vannoo.

---