G-piste

 
"Elämässä on valittava ikävystymisen ja kärsimyksen välillä." 
(Madame de Staël)

G-PISTE on romaani sukupuoliroolien muutoksista, miesten paineista ja naisten yksinäisyydestä, salatuista tarpeista joita ei aina lausuta ääneen. 
Kaikkialla sama kaipuu, Pariisista Helsinkiin. 

Annan pitkä avioliitto ranskalaisen Marcin kanssa on näivettynyt uomiinsa, kommunikaatio aviomiehen kanssa takkuilee ja tytär on ehtinyt murrosikään. Arki Joinville-le-Pontissa Pariisin lähellä on tasaisen harmaata. Aviomiehen potenssiongelmat latistavat tunnelmaa entisestään, Anna turhautuu pahasti naisena ja kokee vuosien valuvan hukkaan. Hän etsii ulospääsyä tilanteesta ja päätyy hätäratkaisuna kokeilemaan maksuseksiä. Kokemus satunnaisesti eskorttina toimivan ulkomaalaisen miehen kanssa on ristiriitainen ja oudon kiehtova. Viattomaksi piristykseksi tarkoitettu irtiotto muuttuu vähitellen tuhon romantiikaksi ja aiheuttaa lopulta Annan elämässä suuren mullistuksen. 

 "Naiset rypevät yksinäisyydessä ja miehet riittämättömyydessä, eikä kukaan löydä omaa paikkaansa." (ote  kirjasta)

G-PISTE (Myllylahti, 2007)

Kansi: Stéphane Ballériaud

E-kirja (Myllylahti, 2020)

(kovakantisen painos loppu)

G-PISTE

Äänikirja (Saga Egmont FI, 2020)

"Kirjan vahvuus on ehdottomasti sen väkevässä ja vangitsevassa tarinassa." (MTV3/Helmi)

"Anneli Vehkoo teki rohkean kirjan seksinpuutteesta. Teos G-piste kannattaa lukea." (Gloria)
"Yllättäen kirjan tarina on nyt jopa ajankohtaisempi kuin julkaisuvuonnaan." (Myllylahti)

G-piste otteet 1,2,3

Ote 1 G-piste

Paksu savupilvi nousee kattoon. Huoneessa alkaa olla kuuma.

– No minkälaista se oli?

Ääneni rapisee kuin voipaperi.

Sailan kasvoille leviää harsomainen ilme.

– Se oli vähän erilaista kuin mitä mä olin kuvitellut, se oli vähän…viileää, mutta ihanaa. Se mies oli tosi hyvä teknikko ja mielettömän viriili ja herkkävireinen. Se tiesi tasan tarkkaan missä g-piste sijaitsee.

Alavatsassani alkaa nykiä oudosti, viini menee väärään kurkkuun.

– Kerroitko sille kuka sä olet? kysyn hapuillen.

– En tietenkään. Eskortit ei paljon kysele, niissä kuvioissa ei lätistä liikoja. Totta kai se huomasi että mulla on aksentti ja sanoin vaan että olen skandinaavi ja nimeni on Eva.

– Ja miltä se maksaminen tuntui?

Saila alkaa rypistellä kulmiaan, varpaat liikahtelevat vaisusti paksulla plyysimatolla. Boulevard Montparnasselta kantautuu huoneeseen etäistä liikenteen kohinaa.

Raolleen jääneet Marimekko-verhot lepattavat vedossa ikkunassa, verhojen musta apilakuvio heiluu nykivästi kuin haaviin uinut kala.

– Tuntuihan se hirmu oudolta ja jotenkin alentavalta kun piti maksaa

miehestä, hän sanoo vihdoin. – Ja siinä lopussa oli ankeeta kun tajusi että se oli siinä, että koko juttu oli sille tyypille pelkkä rutiinikeikka ja se viis veisasi koko hommasta.

– Paljonko se lysti maksoi?

– En viitsi sanoa. Mutta sen verran siihen upposi että mä en uskaltanut ottaa siihen uudelleen yhteyttä, mä pelkäsin että se päättyy huonosti. Kuvittele jos sellaiseen namuun jää koukkuun, siinä voi menettää omaisuutensa.

Suutani kuivaa. Kaadan karahvista vettä ja tyhjennän lasin yhdellä siemauksella.

Saila nousee vetämään verhot tiiviimmin kiinni, palaa takaisin sohvalle, räväyttää sytyttimen savukkeeseen ja silmänsä minuun, kysyy olenko järkyttynyt.

En, en ollenkaan, kai sellaista voi sattua kenelle tahansa.

Sailan suu kääntyy velttoon protestiasentoon.

Ei nyt sentään, ei pidä liioitella, hän lausuu luotettavaan asiaohjelmasävyyn aivan kuin luettelisi Wall Streetin pörssikursseja, ei sellaista satu kenelle tahansa, mutta joillekin kyllä, joskus ja joissakin tietyissä olosuhteissa. Elämä, ihmisen kätketty minä ja salatut tarpeet eivät aina ole hallittavissa, ne ylittävät minkkistoolamuurin, frigidien kukkahattutätien ja tiukkapipoisimpien lainsäätäjien näkemykset. Joskus libidoa, ihmisen ikävää toisen luo ja elämännälkää ei voi kompensoida munkkipossuilla tai kaljalla, hölkkäämällä, vaateostoksilla, Saalem-seurakunnan kokouksilla tai haaveilemalla Jude Law’sta tai uppoutumalla työhön, lapsiin tai oopperaelämyksiin. Joskus yö on syvä, epätoivo suurta ja kaipuu pohjatonta, ja on kerta kaikkiaan pakko tuntea toisen ihmisen iho ja saada seksiä, ja jos joku korrekti yksilö on valmis omasta vapaasta tahdostaan auttamaan sellaisessa hätätilanteessa vaikka rahastakin, niin sehän on yksityisasia eikä kuulu kenellekään. Maksamalla voi voittaa aikaa, välttää turhat etsinnät, turhauttavat baariretket ja diskojen parketeilta viime minuuteilla isketyt virhelaukaukset sekä muut ikävät sänkykamariyllätykset ja saada ohikiitäväksi hetkeksi lohtua ja vetreää seuraa, vaikka toisaalta…

– Vaikka toisaalta mitä?

– Vaikka toisaalta mä en vieläkään tajua että mun piti mennä niin pitkälle. Jotain on kyllä pielessä jos naisen täytyy maksaa kunnon panosta.

Sailan suusta purkautuu hattaramaisia, paksuja savukuplia, jotka leijuvat hitaasti kohti kattoa.

Kaadan laseihin lisää viiniä. Lasien pohjalle jää sakeaa punaista sakkaa.

– No…ei sulla, kakistelen. – Ei sulla satu olemaan sen miehen yhteystietoja?

Saila jäykistyy paikalleen kuin suolapatsas ja heittää viileän katseen:

– Sun ei ole mitenkään pakko seurata heti mun esimerkkiä. Ensin kannattaa kyllä käyttää normaalikanavia.

– Tottakai mä käytän mutta voithan sä antaa ne yhteystiedot, varmuuden vuoksi.

Heh heh, hyvä vitsi, vai oikein varmuuden vuoksi?

Huokauksia, huokausten silta…hän ei oikein tiedä. Hän empii vielä, nousee ylös, istuutuu jälleen, nousee, istuutuu taas uudestaan, nousee ja katoaa makuuhuoneeseen, palaa varttitunnin kuluttua teräväkulmainen käyntikortti kädessään.

Idealescorts-seuralaispalvelun kortti muistuttaa EU-lippua, se on täynnä pieniä keltaisia tähtiä, joitten alle on tekstattu korkeilla tikkukirjaimilla:

Jan

Puh. 06 00 13 00 84.

S-posti j.aa@hotmail.com

Sailan silmät imeytyvät kynään, jolla kirjaan yhteystiedot puhelinmuistiooni.

– Kuule Anna, mä en oikein tiedä pitäiskö sun kuitenkaan…

Hän huojuttaa päätään.

– Tiedätkö, se oli maagista mutta…traagista.

Ote 2 G-piste

Bäng. Nyt menee läpi.

Taikahetki on lyhyt ja ohikiitävän horjuva, hän räpyttelee ikään kuin haluaisi karistaa kohtaamisen kuin hilseen harteilta ja alkaa liikahdella hätäisesti allani:

– Vähän epämukava tämä tuoli eikö vaan? Muutetaanko sängylle?

Oleskelutilan valkoinen liukuovi aukeaa.

Leveä vuodesohva keinahtaa allamme, lämmittää kuin uimaranta, täynnä pehmeää hiekkaa. Orvokkikatse liimautuu seinään, ulkoavaruuteen, kynttilöiden valokiilaan ja patteriin, josta sykkii lakanoille kuumia lämpöaaltoja.

Hän vetää peiton jaloilleen ja vaihtaa kolme kertaa asentoa aivan kuin selän alle olisi jäänyt kiviä:

– Sä olet kuuma nainen. Ja tunnut tarvitsevan usein. Ehkä meidän täytyy harventaa tahtia tai muuten voit tulla riippuvaiseksi.

– Sitäkö sä pelkäät?

– Sitä nimenomaan. Ja sitä sunkin pitäisi pelätä.

– Mutta mä en pelkää, mä tunnen eläväni pitkästä aikaa. Olisi ihanaa viettää sun kanssa kokonainen yö. Mitä se mahtaa maksaa?

– Tuskin se maksaa mitään ylimääräistä, eihän me muutenkaan puuhastella normaalitaksoilla. Enkä mä työskentele tuntipalkalla vaan fiiliksen mukaan.

– Mikä fiilis sulla on?

Vuodesohva narahtelee liikkeiden alla, hän vetää peittoa ylemmäksi, kaivautuu sen alle:

– Oikeastaan mulla on ollut sun kanssa alusta pitäen hyvä fiilis, vähän niin kuin oltais sukulaissieluja. Mutta en tiedä kannattaako meidän mennä tän pitemmälle. Mä pelkään että sä unohdat pelisäännöt.

– Mitkä pelisäännöt?

– Etkö sä enää muista? Ei saa laittaa tunteita peliin. Sunhan ei pitänyt hakea mitään ihmissuhdetta.

– Seksisuhdekin on ihmissuhde. Sä et ole dildo vaan ihminen.

– Siinä se ongelma piileekin. Ja juuri siksi kannattaa olla varovainen, sä voit satuttaa itseäsi, jos ihastut.

– Mutta jos mä olen varovainen, niin jäätsä sitten yöksi?

Hänen kätensä lepäävät liikkumatta lakanalla, valkokultasormuksen ruiskaunokinsiniset safiirit hohtavat oikeassa nimettömässä kuin yötaivaalle eksynyt kuunsirppi. Peitto aaltoilee sängyllä. Hetki venyy.

– Voinhan mä jäädä, hän vastaa viimein.

Silmät ohjautuvat minuun:

– Vaikka ehkä ei pitäis. Multa alkaa kohta rajat hämärtyä. Pakko tunnustaa että sä lataat kiihottavasti.

Ote 3  G- piste 

Saila on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen, hän on kirjoittanut käsikirjoituksen, joka ei ole lainkaan rockn’n roll vaan täysin destroy, ja sen skenaarion mukaan minä ja Marc todella eroamme ja entä sisko sitten?

Niin sitten, hän korottaa ääntään, sitten ei enää ole kainaloa, johon voi vetäytyä nuolemaan haavoja. Niin sitten - ääni kohoaa jälleen - on lähdettävä iskumarkkinoille etsimään uutta kumppania tosimielessä ja siinä vaiheessa hymy voi hyytyä. Hän ei mitenkään halua pelotella, ei tietenkään, mutta niistä markkinoista on yhtä sun toista sanottavaa eikä valitettavasti aina niin hyvääkään, sillä hän on ollut vapaana yli vuoden ja tietää mistä tuulet puhaltavat. Jaa mistäkö?

No suoraan Jäämereltä ne puhaltavat, ystävä hyvä, ja helvetinmoisesta suuresta tyhjyydestä!

Iskumarkkinoilla ollaan siirrytty naisvihamieliseen aikakauteen ja jokin mättää ja pahasti, Saila julistaa, liikkeellä on julma määrä naisenergiaa, joka ei löydä purkautumiskanavia eikä kohteita. Sukupuolijakaumasta on tullut sukupuolivinoutuma, roolijako on muuttunut ja nainen on tasa-arvoistanut itsensä miehen epäkiitolliselle paikalle metsästäjäksi. Nainen saalistaa ja miehestä on tullut riistaa, harvinaista ja kallisarvoista herkkua, kultaakin kalliimpaa. Onko sana miespula tuttu? Onko tullut etsittyä työpaikalta, kuntosalilta, kesäfestivaaleilta, käytyä baarikierroksilla, ystävien luona illallisilla ja bileissä? Onko tullut luuhattua aamuyön ankeina tunteina diskojen ampumaradoilla pokaamassa miehiä?

Ei, eipä ole, ei ainakaan tarpeeksi. Mutta hän, toimittaja Saila Auermaa, on pitänyt silmänsä auki ja juossut kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä, baareissa ja diskoissa Helsingissä, Tukholmassa, Pariisissa ja Lontoossa ja hän voi vannoa, että naisenergia pursuu kaduille ja täyttää korttelit, kokonaiset kaupungit ja maanosat. Kaikki paikat notkuvat naisia, toinen toistaan paremman näköisiä, tummia, vaaleita, punatukkaisia, sinisilmäisiä, ruskeasilmäisiä, hoikkia ja muodokkaita, povekkaita tai litteitä, kaksikymppisiä, kolmekymppisiä, nelikymppisiä, viisikymppisiä, kuusikymppisiä, eronneita, sinkkuja, yksinhuoltajia, kaikkialla on tolkuton kavalkadi vapaita naisia, naisia odottamassa miestä. Ja hän voi kertoa, että etsiminen on välillä hirveää ja on kammottavaa palata yöllä yksin kotiin turhan baariretken tai diskoillan jälkeen. Niinä hetkinä tekee mieli itkeä, ulvoa, repiä seinät ja tunkeutua naapuriin tai iskeä kadulta ensimmäinen vastaantullut mies tai ottaa kissa tai koira, jotta kotona olisi joku joka hengittää ja nukkuu yöllä vieressä. Sillä tyhjyys on välillä musertavaa ja elämä toivotonta, koska etsivä ei läheskään aina löydä eikä kolkuttavalle avata,ei millään keinolla tai konstilla, ei edes nettailemalla.

... 

G-piste ote 4

Täysjyväriisipaketti putoaa lattialle, Marc raapii nelipäiväistä fakiiriparransänkeään ja heittäytyy pitkästä aikaa puheliaaksi:

No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, ja oikeastaan hän on minulle kiitoksen velkaa.

Kirjailija ei itse valitse aiheitaan, vaan aihe valitsee kirjailijan, ja hän on saanut tästä latteasta uskottomuusdraamasta aiheen uuteen romaaniin: seuraavaksi hän aikoo porautua nykyihmisen hysteeriseen sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiin, joista on tullut henkilöstövuokrausta ja täydellisen sekavaa kanavapujottelua.

Maailma on hajonnut ja me sen mukana, jatkuva muutosprosessi on särkenyt turvarakennelmat, ja pätkäajattelu ja epävarmuus ovat levinneet työpaikoilta koteihin. Ihminen on menettänyt tulevaisuudenvisionsa ja kykynsä pitkäjänteiseen toimintaan. Harva jaksaa pysähtyä ja rakentaa mitään. Hädissään ihminen etsii lohtua uusista teknologisista leluista, viihdeteollisuudesta, extreme-elämyksistä, humalatiloista ja alati vaihtuvista kumppaneista. Internet on nopeuttanut tätä kehitystä ja luonut harhan loputtoman vaihtelun ja rajattomien mahdollisuuksien maailmasta, missä elämään voi nopeasti tilata uutta sisältöä.

Minäkin olen langennut tähän halpaan ja niinpä Marc aikoo kirjoittaa minusta, minusta tulee loistava romaanihahmo. Voisiko olla otollisempaa mallia kuin tällainen nettikuplan, hetimullekaikkitänne-filosofian, median, amerikkalaisen roskaviihteen ja kaikkialle tunkevan seksipuuron aivopesemä, nuoruuskrampin kourissa sätkyttelevä, angstinen ja epäkypsä keski-ikäinen seksiaddikti, joka juoksee nuorten miesten perässä, ravaa uimahallissa ja kuuraa kroppaansa selluliittivoiteilla, elää eksistentiaalisessa tyhjiössä ja kuvittelee, että onni löytyy vaihtelusta, uusista seksipartnereista ja kiihkoseksistä, deittailusta, juhlimisesta ja hetken huumasta?

Parempaa mallia ei löydy ja muotokuvasta tulee pirullinen, veitsenterällä leikattu pala tätä pelon, epävarmuuden, itsekkyyden ja lapsellisten pseudoelämysten aikaa, sen hän vannoo.

---